Monikulttuurinen rikos- ja riita-asioiden sovittelu

Sovittelun ammattihenkilöstön tulee kyetä tunnistamaan asiakkaan tarpeet sekä tarvittaessa hankkimaan lisätietoa asiakkaan kulttuuritaustasta. Ammattihenkilöstöllä tulee olla maahanmuuttaja-palveluiden tuntemus ja kyky hyödyntää niitä. Vapaaehtoissovittelijoilla tulee olla sovittelun peruskoulutuksen lisäksi ihmisten erilaisuutta suvaitseva asenne ja aito kiinnostus monikulttuurisiin sovitteluihin sekä taito toimia tulkin kanssa. Sovittelijoiden lisäkoulutus ja kohtaamiset eri kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kanssa ovat hyödyksi.

Toimintaa määrittävät lait ja ohjeet (ks. liite). Monikulttuurinen sovittelu vaatii paljon aikaa. Taloudellisia resursseja on varattava tulkkikustannuksiin. Tarvittaessa monikulttuurisissa sovitteluissa käytetään virallisia asioimistulkkeja (ks. liite tulkinkäytöstä sovittelussa).

Pääosin monikulttuurisen sovittelun prosessi etenee samalla tavoin kuin muidenkin sovitteluasioiden. Sovittelun edellytysten kartoitusvaiheessa sovittelutoimiston työntekijä selvittää osapuolten vapaaehtoisuutta sekä suomenkielen taitoa ja tulkin tarvetta. Valmisteluvaiheessa kerrotaan osapuolten asemasta sovittelussa ja sovitteluprosessin etenemisestä, selvitetään ketkä osallistuvat neuvotteluun ja tarvitaanko tukihenkilöä. Tarvittaessa asiakkaille annetaan neuvontaa muista palveluista. Asiakkaalle voidaan antaa tietoa sovittelusta hänen omalla äidinkielellään käyttämällä apuna tulkkia tai kielitaitoisia sovittelijoita tai antamalla esitemateriaalia.
Ammattityöntekijä valitsee sovittelun toteuttajiksi soveltuvat sovittelijat, tutustuu heidän kanssaan asiaan ja sovittelun kulkuun mahdollisesti vaikuttaviin kulttuurisiin erityispiirteisiin sekä ohjeistaa ja tukee sovittelijoita tarpeen mukaan.

Sovittelijat tutustuvat tapaukseen ja miettivät ennalta, mitkä kulttuuriset erityispiirteet voivat vaikuttaa sovitteluun ja sovittelijoiden toimimiseen neuvottelutilanteessa. Sovittelijat sopivat osapuolten kanssa neuvottelun ajankohdasta, joka voidaan varmistaa kirjeellä tai kolmannen osapuolen avulla. Sovittelijat pohtivat ennalta työnjakoaan, istumisjärjestystä, osapuolten ja sovittelijoiden sukupuolen merkitystä, perheenjäsenten osallistumista neuvotteluun ja muita neuvottelun kulkuun mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Sovittelijoiden ja osapuolten tulee varata riittävästi aikaa sovitteluneuvotteluun. Osapuolten kanssa on hyvä järjestää erillistapaaminen ennen yhteistä neuvottelua.

Sovittelutilanteessa on tärkeää korostaa neuvottelun vapaaehtoisuutta ja luottamuksellisuutta. Sovittelijoiden tulisi yrittää tunnistaa ja tiedostaa tilanteeseen mahdollisesti vaikuttavat valta-suhteet, ennakkoluulot, pelot, koetut loukkaukset, aikaisempi väkivalta ja konfliktit. Sovittelijoiden on hyvä olla tietoisia omasta tavastaan kommunikoida. Erityisesti tulkin käyttöön liittyen on hyvä kiinnittää huomiota selkokielen puhumiseen, rauhalliseen puherytmiin ja puheen tauotukseen. Tulkin käytöstä tulee neuvottelun osapuolilla olla yhtenevä näkemys.
Ymmärtämistä on mahdollista varmistaa esittämällä tarkentavia kysymyksiä, kertaamalla käsiteltyjä asioita ja käyttämällä soveltuvia apuvälineitä kuten videotykkiä. Tulkki kertoo osa-puolille heidän yhteisesti sovittelijoiden tuella laatimansa sopimuksen kirjallisen sisällön. Asiakkaille on myös tärkeää selventää, miten asian käsittely jatkuu sovitteluneuvottelun jälkeen. Sovittelun kulusta ja lopputuloksesta tiedotetaan poliisi- ja syyttäjäviranomaisia. 
 

Kaikki Suomessa toimivat sovittelutoimistot voivat käyttää soveltuvilta osin omassa työssään. Hyvää käytäntöä on mahdollista hyödyntää tai soveltaa myös muussa sovittelutyössä kuten koulusovittelu tai työpaikkasovittelu. Mahdollista hyödyntää myös muussa maahanmuuttajien kanssa tehtävässä asiakastyössä.

Maahanmuuttajien asiointia viranomaisten kanssa ja maahanmuuttajen rikosprosesseja ovat tutkineet mm. Juhani Iivari (2006, 2010), Päivi Honkatukia (2011), Noora Ellonen (2006) ja Raija Ala-Lipasti (2009). Laajemmin monikulttuurista sovittelua on käsitelty Elina Ekholmin ja Mai Salmenkankaan (2008) opaskirjassa 'Puhumalla paras – ratkaisuja arjen etnisiin konflikteihin'.
 

Vuosina 2002-2004 toteutettiin Vantaan ja Helsingin sovittelutoimistoissa Let´s Talk –monikulttuurisen sovittelun EU-projekti, jonka aikana toiminnassa mukana olleet sovittelijat saivat täydennyskoulutusta monikulttuurisuuden kohtaamiseen sovittelussa ja sovittelijoiksi koulutettiin maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Lisäksi sovittelusta kertova esite käännettiin seitsemälle kielelle ja projektin aikana sovittelukäytännöistä tiedotettiin pakolaisyhteisöille.

Helsingin sovittelutoimisto on kouluttanut maahanmuuttajataustan omaavia henkilöitä vapaaehtoisiksi sovittelijoiksi myös Let´s Talk -projektin jälkeen. Vuosina 2008 ja 2009 toteutettiin neljän sovittelutoimiston yhteistyönä Me ja muut, monikulttuurisuus sovittelussa –koulutus toiminnassa mukana oleville vapaaehtoisille sovittelijoille. Koulutuksiin osallistuneilta sovittelijoita on kerätty palautetta. Rikossovittelun vuosittainen tiedonkoonti antaa tilastotietoa sovittelusta Suomessa, mutta maahanmuuttajien osuus ei toistaiseksi näy tilastoissa. Sovittelutoimistoilta on kerätty monikulttuuriseen sovitteluun liittyvää tietoa.
 

Tutkimusten tulokset

Maahanmuuttajilla on vaikeutta kielen lisäksi ymmärtää suomalaista kulttuuria, oikeusjärjestelmää ja viranomaistoiminnan luonnetta. Sovittelun onnistumiseen voi vaikuttaa maahanmuuttajan aiemmat kokemukset viranomaistoiminnasta ja pelot mm. oleskeluluvan menettämisestä sekä kulttuuriset erityispiirteet. Tulkin valintaan ja käyttöön sovittelussa tulee kiinnittää huomiota.

Monikulttuurisen sovittelun erityispiirteet ja kunkin tapauksen ominaispiirteet huomioivaa sovittelumenettelyä voidaan tutkimusten mukaan pitää yhtenä vaikuttavana interventiona osapuolten auttamisessa, joskaan sovittelu ei menetelmänä sovellu kaikkiin rikoksiin. Erillistapaamiset edesauttavat sovittelun onnistumista. Sovittelijoilla on hyvä olla erityisosaamista, jonkin verran kulttuurien tuntemusta ja taito toimia tulkin kanssa.

Etnisten vähemmistöjen parissa tehtävässä sovittelussa saattavat sovittelijan kyseisessä yhteisössä nauttima kunnioitus ja asema korostua tavallista enemmän. Sovitteluprosessissa keskeistä on valmistautuminen, yhteisistä pelisäännöistä sopiminen, riittävän ajan varaaminen ja ymmärryksen varmistaminen erilaisin keinoin.

 

Sovittelun kehittämistyötä on koordinoinut Stakes/THL. Hyvän Käytännön prosessikuvausta on työstetty syksystä 2009 alkaen työryhmässä, joka koostui neljän eri sovittelutoimiston sovittelutoiminnan vastuuhenkilöistä. Ryhmään valittiin edustajat sellaisista sovittelutoimistoista, joissa on monikulttuurisia asiakkaita ja kokemusta monikulttuu-risesta sovittelusta. Lisäksi samat toimistot ovat aiemmin olleet mukana toteuttamassa monikulttuuriseen sovitteluun liittyviä koulutuksia ja projekteja. Tuutoreina ovat toimineet kahden muun sovittelutoimiston vastuuhenkilöt.
 

Monikulttuurisen rikos- ja riita-asioiden sovittelun hyvän käytännön arvioidaan lisäävän toiminnan yhdenmukaisuutta ja asiakkaiden yhdenvertaista kohtelua riippumatta sovittelun järjestämispaikasta. Kiinnitetään enemmän huomiota maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden eritystarpeisiin, mikä parantaa sovittelupalvelujen laatua. 

Asiakasnäkökulma on otettu huomioon arviointitutkimuksissa, joista tarkemmin kohdissa Hyvän käytännön arviointi ja Lähteet ja linkit. Useat toimistot keräävät asiakkailta palautetta kirjallisesti ja suullisesti osana sovittelusopimusten toteutumisen seurantaa. Tätä palautetta ei vielä ole kerätty tai koostettu systemaattisesti. Valtakunnallinen asiakastyytyväisyyskysely, toteutetaan seuraavan kerran vuonna 2012 ja tuloksia hyödynnetään palveluiden ja toiminnan kehittämisessä.