Päihdekuntoutujana työhallinnossa - työikäisten päihdekuntoutujien jalkautuvat palvelut

Työikäisten jalkautuvien palveluiden toimijat

Jalkautuvien palvelujen toiminta perustuu työhallinnon, sosiaalityön, päihdetyön ja asiakkaan yhteiseen työskentelyyn työhönkuntoutumisen edistämiseksi. Ensisijainen periaate palvelussa on yhteinen työote. Työikäisten päihdekuntoutujien jalkautuvat palvelut toimivat asiakkaan kuntoutumiseen liittyvien virallisten palveluverkostojen, epävirallisen verkoston ja asiakkaan arjen ympäristössä (Suominen & Tuominen, 2007). 

Jalkautuvissa palveluissa tarvitaan työhallinnon, sosiaalityön, päihdehuollon, työhön- ja työvalmennuksen osaamista, asiakkaan arjen ymmärtämistä sekä vertaistuen mahdollistamista. Jalkautuvat palvelut on työmuoto, jonka omistajuus voi olla koko verkostossa (konsultaatiotiimi, työvalmentaja) tai yksittäisellä organisaatiolla (työvalmennuspalvelu).
Liite1: Työikäisten jalkautuvien palvelujen omistajuus (pdf-tiedosto 11,9 kt)

Työikäisten jalkautuvien palveluiden resurssit

Jalkautuvien palveluiden toiminta ei välttämättä vaadi uusia resursseja, vaan sallivaa ajattelutapaa kunkin toimijan oman perustyön tekemisessä.

Koko verkostolta palvelu vaatii perustason päihdeosaamista. Perustason päihdeosaamisella tarkoitetaan tässä mallissa sitä, että työntekijä osaa ottaa päihdeongelman puheeksi työhallinnossa, sosiaalityössä sekä työllistävissä toimenpiteissä sekä ymmärtää päihdeongelmaisen käyttäytymistä kuntotumisen eri vaiheissa, esim. retkahdustilanteissa.

Jalkautuvien palveluiden toiminta vaatii omassa organisaatiossa  ja verkostoissa lupaa ja sopimusta palvelun toteuttamiseen. Asiakkaalta palvelumalli edellyttää halukkuutta ja sitotumista yhteiseen työhön hänen päihdekuntoutumisensa edistämiseksi.

Työikäisten jalkautuvien palveluiden rakenne ja prosessi

Jalkautuvien palvelujen rakenne perustuu kohtaamiseen, kiinnipitävään työotteeseen ja vertaisryhmätoimintaan.
Liite 2: Työikäisten jalkautuvien palvelujen periaatteet ja rakenne (pdf-tiedosto 20,8 kt)

Päihteet otetaan puheeksi jokaisen asiakkaan kanssa aidosti ja realistisesti. Päihdetilanne arvioidaan suhteessa työ- ja toimintakykyyn ja tarjotaan asiakkaalle sopimusta jalkautuvien palveluiden käyttämiseen kiinnipitävällä työotteella ja mahdollisuutta vertaisryhmätoimintaan. Asiakasta motivoidaan kuntoutumiseen ja herätetään asiakkaan omaa tahtotilaa.

Asiakkaan kanssa tehdään kirjallinen sopimus jalkautuvien palveluiden käytännöistä.
Liite 3: Asiakastyön lomakkeet (pdf-tiedosto 18,3 kt)

Asiakkaan kanssa rakennetaan kuntoutumisen tavoitteet ja kuntoutumista edistävät verkostot. Työnhakijan status muutetaan kuntoutujan statukseksi.

Palvelussa arvioidaan ja tuetaan arjen toimintakykyä jalkautumalla asiakkaan arkeen. Asiakkaan retkahdustilanteissa ylläpidetään asiakkuutta ja tuetaan asiakkaan toipumista retkahduksista. Asiakasta tuetaan työllistävissä toimenpiteissä, tarkistetaan tavoitteen asettelua ja arvioidaan kuntoutumisen edistymistä.

Asiakkaan ajattelumallia tuetaan kohti elinikäistä päihdekuntoutumista. Konkreettisina kohtaamisina toimivat palvelujärjestelmän ajanvaraus- ja ohjaustilanteet, puhelinkontaktit, työtoiminnassa tapaamiset, arjesta selviytymiseen tarvittava asioiden hoitaminen yhdessä ja vertaistuelliset hetket ryhmätoiminnassa. Asiakkuus on määräaikainen ja päättyy yhteiseen sopimukseen.

Vertaistukea käytetään työikäisten jalkautuvien palveluiden ryhmätoiminnan muotona virallisen palvelujärjestelmän rinnalla. Ryhmä muodostuu asiakkaista, joilla on tavoitteena työllistyminen ja lisäksi mukana on päihdetyön ammatillinen työntekijä. Ryhmän perusajatuksena toimii yhdenvertaisuus, vertaistuki, luottamus, vapaaehtoisuus, matala kynnys, sopimuksellisuus ja kuulluksi tuleminen.

Projektin aikana: jalkautuvia palveluja on juurrutettu paikallisten palveluverkoston työtehtävien sisälle ja työhallinnon palvelunostamisen malleihin.

Jalkautuvien palvelujen juurruttaminen tapahtui kouluttamalla työvoimatoimistojen, palvelukeskusten, sosiaalitoimen ja työvalmennuskeskusten henkilöstöä. Koulutusaiheina oli päihdetyön käsitteet ja yhteinen ymmärrys, retkahdus, päihdeasiakkaan kohtaaminen, dialoginen ja dialektinen verkostotyö. Koulutusta vietiin pienissä  erissä mm. työntekijöiden aamupalavereihin ja työkokouksiin. Paikkakunnilla järjestettiin myös aiheeseen liittyviä erillisiä ½-1 päivän koulutuspäiviä.

Jalkautuvia palveluja juurruttaessa projektityöntekijöiden rinnalla toimi palvelujärjestelmän moniammatilliset tiimit, jotka olivat mukana kehittämistyössä koko ajan. Projektin aikana tiedotettiin ja käytiin juurruttamiskeskustelua palvelujärjestelmän organisaatioiden johtajien kanssa.

Projektin jälkeen: Projektin aikana tuotettua materiaalia jaettiin päätösseminaarissa ja paikkakuntakohtaisissa verkostoissa (sosiaalityö, työhallinto, työkeskukset, päihdepalvelut). Projektin jälkeen materiaalia jaettiin valtakunnallisesti Te-keskuksiin sekä työvoiman palvelukeskuksiin.

Käytännön toimivuudesta on kerätty projektin aikana tietoa seuraavasti ja tulokset on raportoitu
Räätäli-projektin arviointiraportissa:
Liite 4: Arviointiraportti (pdf-tiedosto 639 kt)

• Bikva 1 (2006): kysely asiakkaille, projektityöntekijöille, tukiryhmilleja ohjausryhmälle  (n=32),  joka raportoitiin Mari Tuomaisen Pro gradu –tutkielmana: Kuntoutuja vai työnhakija? Päihdeasiakkaan tukeminen työllistämisen kontekstissa. Kuopion yliopisto.
• Väliraportti (2007): projektin etenemistä reflektoitiin projektin tavoitteisiin ja asiakastyössä käytettyjen lomakkeiden pohjalta.
• Verkostokysely (2007): projektin verkoston toimijoille tehtiin kirjallinen kysely. Kyselyn vastausprosentti oli 44%. 
• Työnantajahaastattelu (2008): haastattelu työnantajille projektin vaikuttavuudesta työnantajille (n=10). Päihdeongelma näyttäytyy työpaikoilla ja kuuluu arkeen. 
• Bikva 2 (2008): kysely asiakkaille, projektityöntekijöille ja tukiryhmille (n=22). Kuntotumisen puhe kuuluu asiakkaan itsensä suusta.
• Itsearviointi (2008): haastattelukysely projektin työntekijöille.  projektin hallinta - kysely Räätäli-projektin työntekijöille. 
• Yksilökohtainen asiakasprosessi (2005 - 2008): satunnaisotantana kolmen asiakkaan kuntotumisen prosessia  sisältäen asiakkaan oman prosessin, sekä projektin ja verkoston toimenpiteitä. Asiakasjanat.

Tulokset

Työikäisten jalkautuvien palveluiden toiminnalla osoitettiin, että palvelujärjestelmän kannattaa tarttua asiakkaansa päihdeongelmaan aidosti ja vakavasti.

Palvelujärjestelmän työn tuloksellisuus paranee pitkällä aikavälillä yhteisellä työotteella. Yhteinen työ verkostoissa asiakkaan eduksi parantaa päihdeongelmaisen asiakkaan elämänlaatua ja päihteidenkäytöstä tulee hallitumpaa.

Jalkautuvien palvelujen tuloksena retkahdukset vähentyivät ja retkahdusajat lyhentyivät.
Liite 5: Asiakasjana (pdf-tiedosto 11,9 kt)

Jalkautuvien palveluiden kriittisimmät kohdat ovat palvelun kohdentaminen oikea-aikaisesti siitä hyötyville asiakkaille sekä asiakkuuden päättämisen oikea-aikaisuus.

Jalkautuvien palvelujen tuloksena työntekijät oppivat ottamaan päihteet puheeksi kaikkien asiakkaiden kanssa ja arvioimaan asiakkaan päihdetilannetta. Työntekijät rohkastuivat myös käyttämään päihdetyön konsultaatiota oman työn tueksi.

Palvelujärjestelmän työntekijöiden ja asiakkaiden asenteissa tapahtui projektin työn aikana merkittävä muutos; päihdeongelmasta opittiin puhumaan suoraan, rehellisesti ja avoimesti. Asennemuutoksella päihdeongelmaiset asiakkaat saatiin paremmin takaisin palvelujen piiriin ja valmentautumaan työelämään.

Päihdeongelmaisen asiakkaan asenne palvelujärjestelmää kohtaan myös muuttui; päihdeongelmaisen asiakkaan käyttäytyminen palvelujärjestelmässä muuttui kärsivällisemmäksi ja ymmärtäväisemmäksi.

Projektin aikana kehitetty työmalli voimaannutti niin asiakasta kuin työntekijääkin. Asiakkaat kuntoutuivat päihteettömään arkeen ja työntekijöiden työ helpottui ja muuttui inhimillisemmäksi (Jormanainen ym. 2008a, Jormanainen ym. 2008b ja arvioinnit).

Työikäisten jalkautuvien palvelujen malli syntyi Räätäli-projektin kehittämistyön tuloksena. Kehittämisprojektin tavoitteena oli luoda uusia toimintamalleja ja palveluja aktiivitoimenpiteissä olevien päihderiippuvaisten kuntoutumisen edistämiseksi.

Hankkeen kohderyhmänä olivat työhallinnon ja päihdehuollon yhteisasiakkaat sekä niiden ammattilaisverkostot.

Projekti sijoitettiin projektipaikkakuntien työhallinnon sisälle, jotta keskustelu- ja kehittämisyhteys olisi lähellä asiakkaita ja työntekijöitä. Kehittämistyössä oli mukana myös työhönvalmennusyksiköt.

Projektin edetessä asiakkaat nostivat esille vertaisryhmän tärkeyden ja projektin aikana perustettiin paikkakuntakohtaiset vertaisryhmät, joissa ammattilainen sai olla mukana. Projektin työntekijät toimivat asiakkaan tukena arjessa, palvelujärjestelmissä asiakaan rinnalla sekä konsultatiivisessa roolissa palvelujärjestelmän työntekijöille päihdekuntoutumisen asiantuntijoina.

Projektin edetessä palvelujärjestelmän eri toimijoiden työtavat ja rooli lähentyivät ja palveluiden välimaastoja tiivistettiin.  

Projektin taustakartoitusvaiheessa oli todettu, että työhallinnon päihdeasiakkaat häviävät koko palvelujärjestelmän palveluista kokonaan ja ilmaantuvat pitkän ajan päästä takaisin palveluihin. Projektin alkutilanteessa esitettiin kysymyksiä mm. siitä, mitä tulisi tehdä, jotta asiakkaat  eivät häviäisi palveluista tai miten arvioidaan  asiakkaan työkuntoa ja arjen selviytymistä.

Olettamus oli, että tukemalla asiakasta arjessa ja päihdekuntoutumisessa, asiakas etenee myös työllistymisen polulla.
Liite 6: Ohjelmateoria (pdf-tiedosto 11,3 kt)

Peruslähtökohtana oli, että asiakkuus perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Asiakas määritteli itse kuntoutumisensa tavoitteet ja oli koko ajan osallisena kuntoumisensa prosessissa.

Asiakas itse arvioi asiakkuuden alkuvaiheessa elämäntilannettaan ja arviointiin palattiin välillä ja lopuksi. Asiakas sai arvioida projektin työtä kahdessa erillisessä Bikva-arviointitilaisuudessa ja antaa palautetta koko ajan henkilökohtaiesti projektin työntekijöille.

Asiakkaiden aloitteesta perustettiin jokaiselle projektipaikkkunnalle vertaisryhmä, jossa projektin työntekijä sai olla yhtenä jäsenenä.