Nuorten äitiyden vahvistaminen

Toimijat ja verkostot

Nuorten äitiyden vahvistamisen käytännön toimijoita ovat työntekijät ja alle 21-vuotiaat nuoret asiakasäidit sekä heidän lapsensa. Äitien yhteisenä nimittäjänä on nuori ikä. Nuoren äitiyden tukemisen keskeisenä tekijänä on äitiyden psykologian ja äidiksi ja aikuisuuteen kasvamisen yhteisproblematiikan tuntemus. Näin ollen ainakin yhden työntekijän tulisi hallita sosiaali- tai terveysalan koulutuksen lisäksi raskauteen, synnytykseen ja varhaiseen äitiyteen liittyvät erityiskysymykset. Työotteeksi sopii naistietoinen, sukupuolisensitiivinen työtapa.

Malli on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiskäyttöön, nuorisotyön ja perhetyön risteyskohtaan. Nuoren äitiyden tukeminen edellyttää tiivistä verkostotyötä kunnan sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Erityisen keskeinen kumppanuus on tarpeen äitiysneuvoloiden kanssa, jotta nuoret odottajat tavoitetaan mahdollisemman varhaisessa vaiheessa. Yhteistyö myös muiden toimijoiden, kuten sosiaalitoimen ja ensikotien kanssa, on usein tärkeä osa kokonaishoitoa.
 
Jokaista ryhmää ohjaa kaksi ohjaajaa. Kahden ohjaajan etuina asiakkaille ovat heidän kiinnittymisensä yksittäisen ihmisen sijasta toimintaan, erilaisten työntekijöiden rikastuttava vaikutus ja mahdollisuus siihen, että työntekijöistä toinen voi irtautua ja tarttua yksilöllisiin teemoihin ryhmäprosessin siitä häiriintymättä. Lastenhoitaja tarvitaan, mikäli odottavien ryhmässä on uudelleensynnyttäjiä. Jos erilaisia tarvelähtöisiä teemaryhmiä perustetaan, myös tuntityötä tekevät ryhmänohjaajat ovat tarpeen. Käytännön toimeenpano vaatii matalakynnyksiset, lapsiystävälliset tilat, joissa on vähintään kaksi ryhmähuonetta ja keittiö.

Nuoria äitejä tuetaan ryhmä- ja yksilötyöllä

Nuoren äitiyden tukemisen malli perustuu ryhmä- ja yksilötoiminnalle. Ryhmiä on kolmea perustyyppiä; odottavien äitien ryhmä, äiti-vauvaryhmä ja avoin äitiryhmä. Yksilötoimintaa toteutetaan ryhmien ohessa.

Odottavien äitien ryhmässä neljästä kuuteen äitiä kokoontuu suljetusti kerran viikossa keskustelemaan raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä, vanhemmuudesta sekä muuttuvasta elämäntilanteesta ja sen aiheuttamista tunteista. Ryhmässä toteutetaan neuvoloiden perhevalmennusta vastaava synnytysvalmennus ja tutustumiskäynti synnytyssairaalaan. Ryhmä tarjoaa tukea nuorille äideille ja ehkäisee varhaiseen äitiyteen liittyviä negatiivisia kerrannaisvaikutuksia. 

Äiti-vauvaryhmä on tarkoitettu suunnilleen samanikäisille vauvoille äiteineen. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa kaksi tuntia kerrallaan, ja se voi olla uusi ryhmä tai jatkoa odottavien äitien ryhmälle. Ryhmässä vahvistetaan hyvän varhaisen vuorovaikutuksen toteutumista sekä keskustelemalla että lisäämällä äidin ja vauvan välisiä positiivisia kokemuksia yhdessäolosta erilaisin menetelmin.

Avoin äitiryhmä on matalakynnyksinen toimintamuoto sekä odottaville että jo synnyttäneille nuorille äideille lapsineen. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa kaksi tuntia kerrallaan, eikä siihen tarvitse ilmoittautua. Ryhmän päätarkoitus on vertaistuen tarjoaminen.

Resurssien mukaan voidaan järjestää myös muita äitien tarpeista lähteviä ryhmiä, kuten esim. yksinhuoltajien, monikulttuuristen nuorten äitien ryhmät tai työelämään siirtymisen teemoja käsittelevä ryhmä. Ryhmätoiminnan lisäksi tarjotaan myös yksilötukea. Ennen suljettuihin ryhmiin tuloa nuori haastatellaan ja hänen motivoitumisensa ja sitoutumisensa ryhmään arvioidaan. Myös synnytyssuunnitelmakeskustelu toteutetaan yksilötapaamisena asiakasäidin ja työntekijän kesken.

Tavoitteena on tuottaa kolmannen sektorin toimesta nuorille äideille kohdennettua palvelua ostopalveluna, virallisen sektorin toimintaa täydentäen. Nuoren äitiyden vahvistamisen mallin toteuttaja voi olla toimialueesta riippuen myös osa virallista palvelujärjestelmää, mutta kolmannella sektorilla toimiessa säilyvät matalan kynnyksen edut, esimerkiksi vaikeasti tavoitettavan asiakaskunnan tavoittaminen. Nuoren äitiyden vahvistamisen mallin ennaltaehkäisevä vaikutus näyttäytyy kustannuslaskelmassa positiivisena, joten virallisen palvelujärjestelmän osallistuminen kustannuksiin on tavoiteltavaa.

Usein nuoret äidit eivät omin neuvoin tavoita toisiaan, joten mallia toteuttavan tahon on olennaista tehdä yhteistyötä alueen neuvoloiden kanssa. Palvelun tuottamistahoa tärkeämpää on se, että nuorille äideille kohdennettu toimintamalli tavoittaisi kohderyhmänsä ja siitä hyötyisi mahdollisimman moni nuori äiti. Tavoitteena ei ole kaikkien Suomen nuorten äitien saattaminen toiminnan pariin, vaan toiminnan saattaminen niiden nuorten äitien ulottuville, jotka siitä eniten hyötyvät. Projektin tuloksia levitetään sidosryhmille Helsingin Tyttöjen Talon kotisivujen kautta sekä mallinnuksen avulla. Näin malli on kaikkien nuorten äitien kanssa työskentelevien tahojen ulottuvilla. Tällä hetkellä malli toteutuu vakiintuneena osana Helsingin Tyttöjen Talon perustoimintaa.

 
 

Kehittämishankkeen tulosten arviointi pohjautuu Helsingin Tyttöjen Talolla käytössä olleisiin arviointimalleihin, projektin työntekijöiden itsearviointiin ja valmistuneen opinnäytetyön keräämään tietoon. Nuoret äidit -projektista on tehty tuloskortit (BSC), joilla on arvioitu tavoitteiden saavuttamista. Kehittämishankkeen aikana valmistui kasvatustieteen pro gradu-tutkielma (Haapamäki, 2007), joka vahvisti monelta osin hankeen tavoitteiden saavuttamisen. Lisäksi projektin asiakasäideille on tehty 1-2 kertaa lukuvuodessa asiakastyytyväisyyskysely.

Koko hankkeen ajan asiakasäideiltä on saatu jatkuvasti suullista palautetta, jonka mukaan hanketta on edelleen kehitetty ja se on saavuttanut nykyisen mallinsa. Tulosten arviointi pohjautuu ennen kaikkea työntekijöiden ja työryhmän omaan reflektointiin, ohjausryhmän jatkuvaan arviointiin ja äideiltä saatuun suulliseen ja kirjalliseen palautteeseen. Tulosten arvioinnissa on käytetty mittarina myös kävijämäärän kasvua ja asiakasäitien sitoutumista toimintaan.

Tutkimuksen tulokset

Malli toteuttaa uudenlaista toimintaideologiaa, jossa perheen, vanhemman ja lapsen arki- ja lähiympäristöön luodaan kehitysyhteisöjä, joissa äitien kypsyminen vanhemmuuteen ja lasten varhainen kehitys mahdollistuvat tasapainoisella ja terveellä tavalla. Lapsen myöhemmän suotuisan kehityksen eräänä ratkaisevimpana tekijänä on todettu olevan äidin asenne omaan raskauteensa sekä sikiön ja oman terveyden vaalimiseen. Mallin mukainen toiminta vahvistaa äidin ja lapsen ensimmäisten vuosien aikaista varhaista vuorovaikutusta ja kiintymystä.

Asiakaskyselyiden vastausten perusteella toiminta on vastannut hyvin nuorten äitien tarpeisiin. Äidit ovat vastauksissaan todenneet toiminnan tukeneen heitä valmentautumisessa synnytykseen ja äitiyteen sekä aikuisuuteen kasvuun. Äidit kertovat toiminnan tarjonneet heille tukea ja turvaa ja vahvistaneen heidän itseluottamustaan. Erityisen hyödylliseksi nuoret äidit ovat kokeneet mahdollisuuden tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia ikäisiään. Muiden nuorten äitien kanssa nuoret äidit ovat uskaltautuneet käsittelemään myös vaikeita asioita, jotka muuten olisivat jääneet käsittelemättä.

Tiedollista, psykoedukatiivista tukeakin tärkeämmäksi nuoret äidit ovat kokeneet toiminnan tarjoaman psykososiaalisen tuen. Äitien sosiaaliset verkostot ovat vahvistuneet toiminnan parissa luotujen ystävyyssuhteiden myötä. Myös lapset ovat löytäneet ystäviä ikätovereistaan. Tämä on ennaltaehkäissyt syrjäytymistä ja huonovointisuutta. Äidit ovat hyvin sitoutuneita toimintaan. Suljetun ryhmän päätyttyä he toivovat itselleen uutta ryhmää. Haasteena on heidän motivoimisensa ja saattamisensa oman alueen tavallisten lapsiperheiden palveluiden pariin.

Nuoret äidit -hanke syntyi Helsingin Tyttöjen Talolla® nuorten äitien kokemuksesta, että olemassa olevat palvelut eivät vastaa heidän elämäntilanteisiinsa ja tarpeisiinsa. Malli syntyi kehittämisprojektin tuloksena. Kehittämishanke toteutettiin RAY:n tuella vuosina 2004–2008. Rahoittajina on vuodesta 2007 toiminut myös Helsingin kaupungin sosiaalivirasto ja vuodesta 2008 Helsingin kaupungin terveyskeskus. Nuoret äidit -projekti on osa Tyttöjen Talon toimintaa.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvolatyöryhmä on jo vuosina 1983–1984 ottanut esiin psykososiaalisen työtavan tärkeyden somaattisesti suuntautuneen työtavan rinnalla. Näissä pohdinnoissa nousi esiin keskusteluryhmä yhtenä tärkeänä työmuotona ja asiasta annettiin suositus marraskuussa 1984 julkaistussa mietinnässä. Niin ikään ryhmätoiminta samassa elämäntilanteessa olevien kesken on todettu toimivaksi tukimuodoksi myös erityisesti nuorten äitien kohdalla. (Hirvonen, 2000).

Alle 20-vuotiaana äidiksi tulevia on Suomessa vuosittain alle kolme prosenttia (Stakes, 2007). Virallinen palvelujärjestelmä on luotu keskimääräistä ensisynnyttäjää ajatellen ja usein nuorten äitien elämäntilanne poikkeaa 28-vuotiaiden keskivertoensisynnyttäjien elämäntilanteista. Raskaus, synnytys ja äitiys herättävät nuorissa äideissä omia erityiskysymyksiä. On tärkeää jo varhaisessa vaiheessa päästä puhumaan ja purkamaan niitä usein sukupolvien ketjussa kulkevia perhedynaamisia malleja, jotka näyttäytyvät lasten ja nuorten huonovointisuutena. Varhaisella tuella vähennetään monia nuoren äitiyteen liitettyjä riskejä.

Mallin tavoitteena on ollut tarjota erityisryhmälle täydentävä palvelumuoto, jolla tavoitetaan nuoret äidit, jotka hyötyvät tukimuodosta eniten. Toiminnan käytännön vaikutusten on oletettu olevan nuoren äitiyttä vahvistavaa ja varhaista vuorovaikutusta tukevaa sekä näin ollen syrjäytymistä ennaltaehkäisevää ja perheiden hyvinvointia lisäävää. Toisaalta kohderyhmän integroiminen jo olemassa olevien perhepalvelujen pariin on nähty haasteena.

Toimintamuoto on syntynyt ja kehittynyt perustavanlaatuisesti asiakasäitien omista tarpeista käsin. Tyttöjen Talon nuorten äitien esiintuoma kokemus kohtaamattomuudesta virallisen palvelujärjestelmän kanssa oli alkusysäys kehittämisprojektille. Toiminta suunnitellaan yhdessä äitien kanssa ja heiltä kerätään jatkuvasti suullista ja kirjallista palautetta. Asiakasäitien toiveista on esimerkiksi perustettu erityisiä teemaryhmiä.