Hyvät käytännöt -menetelmäkäsikirja
Toim. Riitta Seppänen-Järvelä. FinSoc Arviointiraportteja 2/2005. Helsinki, Stakes. ISBN 951-33-1767-6. ISSN 1458-1833.
Lataa julkaisu (PDF 355 kt)
Oppaassa tarkastellaan viittä erilaista vertaisuuteen perustuvaa työmenetelmää tai metodia, joita voidaan hyödyntää kehittävässä arvioinnissa. Tavoitteena on tarjota erilaisia näkökulmia ja ratkaisuvaihtoehtoja siihen, kuinka vertaismenetelmiä voidaan hyödyntää arviointi- ja kehittämistyössä sekä tutkimuksellisesti. Kussakin artikkelissa kuvataan, millaisesta menetelmästä on kysymys, mihin tarpeeseen se on kehitetty ja kuinka sitä voidaan soveltaa.
Laadukkaiden hyvinvointipalvelujen tuottamisessa ja uudistamisessa on alettu yhä enemmän korostaa osallisten ääntä ja kokemuksellista tietoa. Vertaistyöskentelyssä keskustelukumppanina on jonkin ominaisuuden - esimerkiksi koulutuksen, organisaatioaseman, kokemuksen, elämäntilanteen - perusteella vertainen yksilö tai ryhmä.
Vaikka työtapoja ja menetelmiä onkin olemassa monia muotoja ja variaatioita, on tärkeätä soveltaa niitä joustavasti omiin tarkoituksiin. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota kehittämiskohteen tai teeman rajaamiseen, sopivan vertaisen kumppanin löytämiseen sekä alkuanalyysiin eli oman toiminnan jäsentämiseen ja kuvaamiseen.