Haastateltavana oli Ritva Engeström, joka toimii Helsingin yliopistossa Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikössä tutkijana ja johtaa uudenlaiseen osaamiseen ja koulutuksen ja työelämän suhteisiin keskittyvää tutkimusryhmää.
Kuuntele haastattelu (MP3 18 Mt)
Mitä käytännöllä tarkoitetaan?
- Käytäntöä voi kuvailla jossain määrin toistuviksi ja säännönmukaisiksi toimintatavoiksi, joilla toimimme vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Käytäntö suuntautuu johonkin kohteeseen ja saadaan aikaan välineillä/menetelmillä. Vaikka kohde ja välineet toistuvat, käytäntö on toiminnan näkökulmasta aina eräänlaisen ongelmanratkaisun luova prosessi, johon sisältyy sosiaalisten ja materiaalisten asioiden merkityksellistäminen.
Mistä osioista käytäntö koostuu?
- Toiminnan teoriassa käytäntöä voidaan tarkastella rakenteena, joka koostuu toiminnasta, teosta ja operaatiosta. Käytäntö on tällöin kollektiivista toimintaa, jolla on yhteiskunnallinen motiivi ja oma historia. Toiminta syntyy teoilla, joita ohjaa yksilöllinen tavoitteellisuus. Tekoja suoritetaan vuorovaikutuksessa, työnjaollisesti ja sääntöjen ohjaamana. Operaatio puolestaan syntyy, kun teko mukautetaan niihin olosuhteisiin ja toimintaympäristöön, jotka saavat tekemään asioita tietyllä tavalla.
- Käytäntö pitää sisällään myös teon rakenteen: orientoituminen - suorittaminen - arviointi. Siinä kaikki osat muokkaavat prosessin aikana vastavuoroisesti sitä, mitä tehdään. Tärkein tekoa ohjaava asia on kysyä, miksi jotakin tehdään. Esim. lastensuojelussa ilmoitusvelvollisuutta ohjaa kysymys ”onko se ensimmäinen vai viimeinen teko, joka lapsen asiassa tehdään”.
Mitkä asiat vaikuttavat käytäntöihin?
- Historia. Ilmiömaailman ja yhteiskunnan muuttumisesta seuraa, että asiakasta palvellaan eri asioissa ja eri tavoin kuin ennen, vaikkakin asiakasta auttaen.
- Myös käsitteiden muuttuminen (esim. mitä "perheellä" tarkoitetaan) johtaa siihen, että pitää hakea uudenlaisia tiedonmuodostuksen lähteitä ja rakentaa käsitteitä käytännössä uudella tapaa (esim. perhetyöntekijä yhdessä asiakkaan kanssa).
- Toiminnan käsitteellistäminen. Se, mitä toimintalogiikkaa tai konseptia noudatamme, vaikuttaa siihen, mitä teemme ja kuinka puemme toimintamme ja sen vaikutukset sanoiksi.
Mitä erityispiirteitä sosiaalialan käytännöillä on?
- Erityinen toiminnan kohde: sosiaalialan työntekijä toimii asiakkaan arjen ja elämäntilanteiden kanssa. Siksi alan käytännöissä on paljolti kysymys kehityksellisistä prosesseista, joissa asiakkaalla itsellään on suuri merkitys siinä, mitä saadaan aikaan. Alan käytäntöjen haasteena on, että tällaisten kehityksellisten prosessien variaatio on erittäin suuri ja vastaavasti asiakkaan sosiaalinen toimijuus erittäin haavoittuvainen.
- Ristiriita auttamisen ja kontrollin välillä: työntekijän tahto tukea asiakasta ja toimiminen määriteltyjen ehtojen mukaan eivät ole aina yhteensovitettavissa (vaikeimmissa tapauksissa eivät lainkaan). Monitoimijaisella sosiaalialan kentällä kontrollia katsotaan kuitenkin muistakin näkökulmista. Jotta voitaisiin lisätä yksilöllisten ja paikallisten, yli sektorirajojen menevien joustavien ratkaisujen mahdollisuuksia, työntekijät tarvitsevat tuekseen uusia asiakastyöhön osallistavia ja konsultoivia verkostokäytäntöjä.
Miten uusi käytäntö syntyy?
- Uudet käytännöt tarvitsevat pohjakseen sen, ettei olemassa olevalla käytännöllä enää ole toivottua vaikutusta. Toimijat eivät välttämättä itse tuo julki tilannetta (esim. ettei menetelmä toimi) tai kaipaa uutta toimintatapaa vaan ratkovat ongelmia luovasti ja tilapäisesti lähes huomaamattaan osana arkea tai tulkitsevat käytännön toimimattomuutta yhden tekijän, esimerkiksi resurssipuutteen, näkökulmasta.
Mikä vaikuttaa käytännön syntyyn?
- Arjen katsominen toisesta näkökulmasta ja asioiden kyseenalaistaminen ovat edellytyksiä käytäntöjen synnyttämiselle ja uusien välineiden käyttöönotolle. Aloite uuteen käytäntöön voi tulla yksilöltä, mutta ideoinnin ja käyttöönoton tulisi olla työyhteisön yhteisiä tavoitteita.
- Tieto muualla onnistuneista kokeiluista ja vuorovaikutus kokeiluun osallistuneiden toimijoiden kanssa lisäävät kehittämishalukkuutta ja helpottavat uuteen käytäntöön kohdistuvien epäilyjen ja ennakkoluulojen ylittämistä.
- Hyvän käytännön soveltaminen synnyttää mahdollisuuksia muillekin muutoksille. Aikaansaadut muutokset antavat sysäyksiä uusille käytännöille.
- Ns. osaamisen johtaminen on käytäntöjen synnyn kannalta merkittävä tekijä. Kannustavassa ja kehittävässä johtamisessa työntekijä voi säilyttää uteliaisuutensa uuteen ja uskaltaa ottaa riskejä. Työntekijät tarvitsevat mahdollisuuksia toimia aiemmasta poikkeavalla tavalla ja toteuttaa havaitsemiaan muutostarpeita.
Miten uusia käytäntöjä voi luoda ja kehittää tietoisesti?
- Tuottamalla foorumeita, tapahtumapaikkoja, jotka mahdollistavat käytäntöjen kehittämisen dialogisesti ja moniäänisesti. Esimerkiksi Muutoslaboratorio on tällainen osallistava kehittämistyön menetelmä työyhteisöille. Käytäntöjä voidaan kehittää ja luoda myös oman toiminnan tarkasteluun suunniteltujen peilien avulla (esim. Kuvastin-hanke) sekä järjestämällä dialogisia foorumeita ja verkostoja.
- Suuntaamalla kehittämistyötä suoraan kehittämisen välineisiin. Toisin sanoen hyvien käytäntöjen kehittämiselle pitäisi olla omia hyviä käytäntöjä eli yhteisiä työvälineitä.
- Uuden käytännön rakentamisessa tarvitaan teorian ja käytännön rajat ylittävää tiedonmuodostusta. Analyyttisten välineiden avulla voidaan tarkistaa, että kaikki puhuvat samasta asiasta. Keskeistä käytäntöjen kehittämisessä on käytäntöjen historiallinen käsitteellistäminen ja uuden idean mallintaminen sekä uusien representaatioiden tuottaminen.
Mitä sanapari hyvä käytäntö voisi tarkoittaa?
- "Hyvän käytännön" merkitystä ei tulisi rajoittaa yhteen suoritukseen, sillä hyvä käytäntö on luonteeltaan uudenlaista toimintaa mahdollistava ja synnyttävä käsite.
- ”Hyvä käytäntö” luodaan vasta käytännössä paikallisesti ja käyttäjälähtöisesti, vaikka puhummekin paljon yksinkertaisesti hyvän käytännön levittämisestä.
- ”Hyvä käytäntö” heijastaa muutostarvetta, jonka lähde on ilmiöiden häiriöissä tai laajemmin vaikutussuhteiden monimutkaistumisessa ja toiminnan ristiriitaisuuksissa – ratkaisuna voi olla hyvinkin rajattu käytäntö.
- ”Hyvä käytäntö” syntyy prosessissa, jossa huomioidaan kosketus reaalisten asioiden kanssa, uudenlainen tapa muodostaa tietoa ja kokeilut paikallisten toimijoiden kanssa.
- ”Hyvässä käytännössä” rakennetaan usein siltoja eri toimijoiden, organisaatioyksiköiden tai palveluprosessien välille.
Teksti: Piia Holopainen (Päivitetty 20.11.2006)
Lisätietoa toiminnan teoreettisesta traditiosta