Nobel-komitean mukaan Obama tuo toivoa. Jos Obama olisi sosiaalityöntekijä, hän olisi radikaalin sosiaalityön edustaja. Radikaalia sosiaalityötä leimaa vahva pyrkimys muutokseen, mutta ei yksin vaan yhteisvoimin. Kannattanee uskoa, että jatkossa hän myös tekee ja saa tekemään.

Miten me, yhteiskunnan uskolliset palvelijat, voisimme (edes)auttaa toivolla maailman lapsia ja tulla samalla pikkasen radikaaleiksi?

Me voimme asettaa painetta muutokselle, niin teki Nobel-komiteakin. Maailma on valloillaan epäkohtia, joihin myös suomalainen sosiaalityöntekijä, jos kuka, saa vaikuttaa. Esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää 20 vuotta marraskuussa. Sopimus on hyväksytty ympäri maailmaa – paitsi Yhdysvalloissa ja Somaliassa. Siis Yhdysvalloissa, toivontuojan valtiossa!

Lukijan täytyy olla ainakin pikkasen radikaali, jos on tänne asti jaksanut lukea. Seuraava kysymys on, miten me voimme asettaa painetta Yhdysvalloille sopimuksen lopulliseksi hyväksymiseksi? Aiemmin kerroin, että Obama kutsuu kansalaisia Valkoiseen taloon käymään kanssaan vuoropuhelua. Pikkasen radikaali ei mene ovenpieliä nöyränä kolkuttelemaan vaan käyttää Obaman omaa asetta eli joukkovoimaa.

Tässä vaiheessa tulevat avuksi netti ja IRC. Ei kannata pelästyä: en tarkoita nörttien irkkiä saati teinien galtsua (IRC-Galleriaa). Tämä IRC on International Rescue Comittee. Nämä irkkiläiset kertovat seisovansa maailman heikoimmissa asemissa olevien puolella. Ihan kuin sosiaalityöntekijät?

IRC lähestyy avunpyynnöllä lasten puolesta. He kertovat tytöstä, joka työskentelee parinkymmenen metrin syvyydessä kultakaivoksessa. Tyttö on 10-vuotias. Mutta hänellä on toivoa. Me.

IRC asettaa painetta presidentti Obamalle ja pyytää meitä toimimaan lasten suojelemiseksi ympäri maailmaa. Toiminta on pikkasen radikaalillekin helppoa vaikka kotisohvalla pötkötellen: allekirjoita vetoomus IRC:n sivuilla osoitteessa www.theirc.org.