Tietokoneessa informaatio on ykkösinä ja nollina. Tähänkin tekstiin tolkku syntyy, jos on riittävästi sekä nollia että ykkösiä.
Nykywebin, Web 2.0:ksi ja sosiaaliseksi mediaksi kutsutun, merkittävimmät tekijät kuten Google, Facebook, Twitter, Habbo Hotel ja IRQ-Galleria ovat todellisia ykkösiä, menestystarinoita. Sosiaalityössä sen sijaan on totuttu menetystarinoihin: ensin meni rahat ja talo, sitten puoliso ja lapset, lopuksi terveys, jäljelle jäi pelkkä nolla.
Tämän blogin tarkoitus on asetella ykköset ja nollat inhimilliseen järjestykseen. Järjestykseen, jossa nollasta tulee merkitsevä luku myös muulloin kuin ykkösen jälkeen. Järjestykseen, jossa menestystarinat auttavat menetystarinoita. Kirjoittajina on digiajan immigrantteja nollina ja digiajan natiiveja ykkösinä - kokemusta ja uusia ajatuksia.
Uusia ajatuksia tarvitaan, ettei kokemuksen syvä rintaääni pääse tulemaan tukahduttavan ,noh, syvältä. Kokemuksen merkitystä en enää muista mutta lupaan selvittää sen Wikipediasta.
Itse olen digiajan immigrantti eli vanha patu, Abraham S. Mutta toisaalta - lapset kutsuvat minua 45-leveliseksi tietokoneenkuljettajaksi. Ja vielä toisaaltammin, olin sentään 5-vuotias, kun internetissä naputeltiin ensimmäiset kirjaimet: L ja O toimivat vielä hienosti mutta G:n kohdalla yhteys katkesi. Omalta osaltani olin tuolloin kiinnostuneempi mäkihyppääjä Jiri Raskan nimen riimittelystä ja yhteyteni internetiin oli poikki vielä seuraavat 27 vuotta. Sen jälkeen maailma pieneni.
Ensimmäinen kokeilu internetissä kuumotti niin, etten uskaltanut käyttää graafista selainta lainkaan, vaan varmistin koleuteni näppäilemällä tekstipohjaista Lynx-selainta. Jälkeenpäin hehkutin vaimolle saaneeni hetkessä(!) yhteyden Kaliforniaan Berkeleyn yliopistoon, ja että kaikki siellä näkyvä tieto oli minun käytettävissä. Ja kaikkien muidenkin yliopistojen! Mmmh, kaikki maailman tieto.
Heti kun rohkaistuin käyttämään nykyaikaista selainta, pystyin kertomaan sosiaalityön proffalle ensimmäisen viiltävän analyysin, tuolloin vielä isolla kirjoitetusta, Internetistä: "se on kuin valtavan iso kirjasto, jossa kaikki kirjat ovat sikinsokin lattialla ja koskaan ei tiedä millaisen aarteen löytää". Googlehan oli tuolloin vielä pilke Sergein ja Larryn silmäkulmissa.
Myöhemmin olen kokeillut verkon mahdollisuuksia mm. isien aktivoimisessa ja perhevalmennuksen kehittämisessä. Perhevalmennuksen kehittämisestä verkon välityksellä piti tulla jonkin sortin perhevalmennuksen Linux, jossa kaikki halukkaat voisivat osallistua kehitystyöhön haluamallaan panoksella. Eihän se niin kuitenkaan mennyt vaan kokeilu oli totaalinen epäonnistuminen, nolla.
Moni asia on muuttunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Minulle suurin muutos on ollut löytää Web2.0:sta ja sosiaalisesta mediasta samanlaisia merkityksiä kuin mitä kuvittelin löytäväni sosiaalityöstä. Näitä merkityksiä ovat mm. yhteisöllisyys, avoin kommunikointi, informaation jakaminen ja uudelleenkäyttö, päätösvallan hajauttaminen sekä kansalaisten osallisuuden lisääminen.
Ja huomio! Nuo ovat nykyverkon käytäntöjä, eivät toimintasuunnitelmiin kirjattuja yleviä periaatteita.