Nykyistä nettiä kutsutaan Web 2.0:ksi. Käsite sai alkunsa parin webbivaikuttajan brainstorming -sessiosta 2005.

Kyse Web 2.0:ssa ei ole tekniikasta vaan periaatteista ja toimintamallista. Näihin periaatteisiin ja niiden yhtäläisyyksiin sosiaalityön periaatteiden kanssa palaan myöhemmissä kirjoituksissa. Lyhykäisyydessään Web 2.0 voidaan määritellä siirtymänä staattisista sisällöistä dynaamisiin palveluihin, joissa internet on alustana. Palveluissa käyttäjät ovat myös tuottajia ja yksisuuntaisuuden sijaan toiminta on vuorovaikutteista.

Tämän blogin alaotsikko on: verkko sosiaalityön toimintaympäristönä. Kuntien nettisivustoista päätellen toimintaympäristö on yhä pääasiassa vanhaa, yksisuuntaista webiä. Mitä voitaisiin tehdä? Kysehän on ennen kaikkea vuorovaikutuksesta. Vuorovaikutuksesta joka ei toimi, jos toinen osapuoli linnoittautuu toimistoon, säädöksiin ja byrokratiaan (ks. myös Shirley Hubaran kirjoitus Ihmisenä netissä).

Yksi helposti netin avulla toteutettavista muurinmurtajista on päästää data virtaamaan. Selvitysmies Paul Paukku esitti raportissaan (Julkiset sähköiset palvelut/kehittämisen pullonkaulat), että avoin ja osallistuva hyvinvointiyhteiskunta "… mahdollistuu, kun kaikki yhteiskuntaa koskeva viranomaistieto julkaistaan verkossa helposti käytettävässä muodossa". Myös EU:n ns. viidennen vapauden toteutuminen edellyttää tiedon vapaan saatavuuden kannustamista ja avointa innovointiympäristöä.

Tästä olisi mukava rakentaa muurien tilalle yhtäläisyysmerkistä aasinsilta innovointiympäristöstä sosiaalityön toimintaympäristöön verkossa. Jätän sen tekemättä ja menen tähän hetkeen ja konkreettisiin toimiin. Verkko toimintaympäristönä ei ole jotain itsestään (joskus) ilmestyvää, kunhan tulevaisuusseminaareja on riittäväsi pidetty. Se on täällä NYT. Mitään muuta ei tarvita kuin toimenpiteitä.

Sosiaalityössä datavirtojen vapauttaminen voisi yksinkertaisuudessaan olla RSS-syötteitä vaikka toimeentulotukijonoista. Ei tämä ole sen vaikeampaa. Varmasti sosiaalityöntekijöiltä löytyy parempiakin ehdotuksia omilta sektoreiltaan läpinäkyvyyden parantamiseksi. Toisaalta näitä datavirtoja voisi koota yhteen paikkaan esim. tänne Sosiaaliporttiin, jolloin jokainen voisi jatkojalostaa muussaamalla (mashup) datavirtoja joko täysin vapaasti tai luvan kanssa. Tällaisia avoimia julkisia datavirtoja Suomessa tarjoaa Laatua verkkoon –sivusto suomi.fi:ssa mutta eipä siellä sosiaalipuoli ole edustettuna muutoin kuin hallinto-oikeuksien syötteissä.

Laatua verkkoon –sivuston datavirrat ovat kerätty kaikille avointa Kansalaisosallistujan työkalut –kilpailua varten. Kilpailussa etsitään uusia tapoja käyttää ja yhdistää julkisia datavirtoja. Toisin sanoen innovointiympäristö kuuluu meille kaikille – ei kuntien tietohallinnolle tai informaatioteknologiafirmoille. Näin siksi, että Web 2.0 on kansalaisosallistumista, ei teknologiaa. (Ja tietenkin siksi, että saataisiin jotain aikaiseksi).

PS. Otsikko on Leinon Einolta.