Osallistuin touko-kesäkuun vaihteessa neljänsille Miestyön foorumi –päiville. Tarjonta oli todella mielenkiintoinen ja valinnan tekeminen työpajoista, joihin osallistua, aiheutti pientä päänvaivaa. Valitsin kuitenkin lopulta pääluentojen oheen Miesten kanssa tehtävä väkivaltatyö sekä Mies ja ero –teemaiset työpajat.

Väkivalta –teemaisessa työpajassa, joka sivumennen sanoen oli päivien suosituin, oli alustukset kahdelta Jussi-työn edustajalta sekä yhdeltä Lyömättömän Linjan edustajalta.

Jälkikäteen itseäni eniten väkivaltatyöpajan keskusteluista mietityttämään jäänyt asia oli riitely, ja sen merkityksellisyys.

Työpajassa ehdimme vain lyhyesti sivuta teemaa, onko riitely kuinka olennainen osatekijä sellaisissa tapahtumakuluissa pariskuntien välillä, joissa sitten lopulta esiintyy jonkinasteista fyysistä väkivaltaa. Itse olin sillä kannalla, että riitely on useimmiten oleellinen olosuhde-/taustatekijä, kun taas kaksi muuta kokenutta väkivaltatyöntekijää, jotka käsityksensä asiasta ilmaista, olivat toisella kannalla.

Se, että joku lähisuhdeväkivaltaa ilmiönä tunteva ihminen olisi oikeasti sitä mieltä, että väkivallanteot eivät tyypillisesti liittyisi riitatilanteisiin, tuntui itsestäni pöyristyttävältä. Minkälaisia ne tilanteet sitten oikein olisivat, jollei riitaisia? Rauhallisiako?

Edelleenkin ajattelen, että väkivallan parissa työtä pitkään tehneiden ihmisten käsitykset eivät voi noin olennaisesti poiketa toisistaan. Luulen eri mieltä olemisen tässä asiassa liittyneen ensisijassa siihen, että niistä parisuhteen olosuhteista ja tilanteista, joissa jotain fyysisesti väkivaltaista lopulta tapahtuu, ei olla totuttu puhumaan.

Oikeastaan väkivaltaan liittyvistä olosuhteista/tilanteista puhumiselta on viety oikeutus ja paine tuottaa suusta ulos oikeanlaista puhetta lähisuhdeväkivaltailmiöön liittyen on ollut merkittävä. Ilmiöstä on pitänyt yrittää puhua tavalla, joka ei mahdollistaisi sitä, että maallikolle tulisi ilmiöstä ”väärä käsitys”. Tällä ”hyvää” tarkoittavalla menettelyllä on kuitenkin nähdäkseni tehty karhunpalvelus kaikille suomalaisille.

Lähisuhdeväkivaltaa ilmiönä tuntevien olisi pitänyt paljon paremmin kyetä tuomaan esille sitä, minkälaisesta asiasta läheisissä ihmissuhteissa esiintyvässä väkivallassa on oikeasti kyse. Aivan liikaa tilaa on annettu sellaisten tahojen ”totuudelle”, joiden lähtökohtana on jonkinlaisen sukupuoli-ideologian edistäminen. Näille tahoille lähisuhdeväkivalta on vain hyvä väline oman agendan ajamiseksi ja olennainen osa tätä on pyrkimys hallita sitä, miten aihealueesta keskustellaan.

En nyt kuitenkaan sano, että mainitsemani kaksi väkivaltatyöntekijää, jotka suvaitsivat olla kanssani riitelyn merkityksestä eri linjoilla, olisivat minkään ideologian sokaisemia. Sen sijaan ajattelen, että milloinkaan ei kukaan voi jäädä aidosti ulkopuolelle vallitsevista yleisistä eri ilmiöiden jäsentämisten tavoista. Jäsennämme asioita ensisijassa sellaisilla tavoilla, kuin minkälaista puhetta ja keskustelua minkäkin ilmiön tiimoilta kulloisenakin ajankohtana ilmoille tuotetaan. Mm. tätähän se todellisuuden sosiaaliseksi rakentumiseksi kutsuttu on.

Piipahtaakseni asiassa vielä sille tasolle, jossa ollaan kiinnostuneita niistä olosuhteista/tilanteista, joissa väkivaltaa lähisuhteissa tapahtuu, tuon esille yhden puolen riitelyn merkityksellisyydestä.

Riideltäessä liikutaan usein kokemuksellisesti maailmassa, joka poikkeaa arjen vastaavasta. Tuossa maailmassa toimii riidan/riitelyn logiikka. Kiihtymystilat, mielen hajanaisuus, voimakkaat pelot ja merkityksenannot sekä primitiiviset puolustautumisen tavat ovat tuon maailman peruselementtejä.

Tällainen regressiivinen puoli ihmisestä aktivoituu usein esiin vain suhteessa tunnetasolla tärkeisiin kanssaihmisiin.

- - -

Helsingin Lyömättömän Linjan työotteen kuvausta:
Sarianne Tanjas-Kuusisto (2003), Johtopäätökset -luku Pro Gradu -tutkielmasta PSYKODYNAAMINEN VÄKIVALTATYÖ - kvalitatiivinen analyysi Helsingin Lyömättömän Linjan väkivaltatyöstä työntekijänäkökulmasta


Arviointitutkimus Jussi-työstä:
Sinikka Törmä & Kati Tuokkola (2010): Jussi-työ - Miesten perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön ulkoinen arviointi