Sanomalehden toimittaja oli jättänyt puhelinvastaajaani viesti, jossa hän kertoi haluavansa kuulla, mistä ventovieraaseen ihmiseen kohdistuva väkivalta johtuu. Oulussa oli kuulemma tapahtunut joitain tuollaisia tuntemattomiin kohdistuneita väkivallantekoja ja toimittaja aikoi kirjoittaa artikkelin hämmentyneille oululaisille, jossa tuollaisten tapahtumien syitä ruodittaisiin hiukan auki.

Aluksi olin jotenkin harmissani tällaisesta kyselystä. Mitä ne nyt tänne soittelee tuollaisessa asiassa. Täällähän on keskitytty nimenomaan läheisissä ihmissuhteissa esiintyvään väkivaltaan.

Lampsiessani hakemaan päivän toista kahvikupillista aloin kuitenkin miettiä, niin todellakin, mitä minä oikeastaan ajattelen tuollaisesta vieraaseen kohdistuvasta väkivallasta ja sen syistä. Ajattelin sellaisia tilanteita, joita voisi kutsua katuväkivallaksi. Millä tavalla se eroaa läheisissä ihmissuhteissa esiintyvästä väkivallasta?

Vastaamatta itselleni sen kummemmin siihen, millä tavalla tuntemattomaan kadulla kohdistuva väkivalta eroaa läheisissä ihmissuhteissa esiintyvästä väkivallasta, huomasin miettiväni niiden ihmisten sekopäisyyden astetta, jotka sattumanvaraiseen toiseen kohdistavat väkivaltaa ja vieläpä ehkä ilman mitään ulkoisesti havaittavissa olevaa syytä. Sekopäisyys jakaantui aatoksissani aineista aiheutuneisiin ja ei-aineista-aiheutuneisiin muotoihin.

Mieleeni tuli myös "lähetään vetään jotain turpaan" -luokan tapahtumat sekä joistain tilanteista/tapahtumista kadulla suivaantumiset.

En kuitenkaan seurannut edellä esittämiäni aatoksia pidemmälle, vaan kuin itsestään mieleeni ponnahtivat yleisemmän tason kategoriat:

- "henkilökohtaiset merkityksenannot"

- "tilannetta edeltävä mielen kuormittuneisuus"

- "tosiasiallinen vuorovaikutus väkivaltaisen hyökkäyksen tehneen ja hyökkäyksen kohteeksi joutuneen kesken ennen väkivaltaista hyökkäystä".


Mietin, kuinka pitkälle tyydyttävästi vieraaseen ihmiseen kohdistuvaa väkivaltaa voitaisiin selittää luettelemieni kolmen kohdan kautta. Itselleni nuo kategoriat toimisivat luultavasti ihan riittävänä väkivaltatilanteen aukipurkamisen lähtökohtina, mutta välittyisikö tuollaisten näkökohtien ja niiden puhelimessa tapahtuvan suusanallisen täydentämisen jälkeen esim. sanomalehden toimittajalle mitään ympäripyöreää spekulointia kummallisempaa.

Mitä ihmiset oikeastaan haluavat väkivallasta tietää? Minkälaiset vastaukset ovat tyydyttäviä "miksi" -kysymyksiin väkivaltaa koskien?

Tässä vaiheessa kelailujani saavuinkin sitten jo tietokoneen ääreen ja ryhdyin kirjoittamaan muistiin yllä kuvaamaani tajunnanvirtaa. Soitin toimittajalle ja kerroin ajatuksistani.

- - -

On se muuten useimmiten aika ihmeellistä lukea omista sanomisistaan toimittajien kirjoittamana. Tulee ihan fiilis, että noinko mä todella sanoin.

No, ehkä sanoin, ehkä en. Nyt jälkikäteen ainakin sanoisin jotkut asiat vähän eri tavalla. Asioiden merkitys muuttuu toiseksi niin pienten juttujen kautta.

- - -

Sanomalehti Kalevan juttu katuväkivallasta 7.5.2009
http://www.vakivalta-apua.fi/attachments/Katu...7_5_2009.JPG