Jokaiselle tutun hokeman mukaan "naisen euro on 80 senttiä". Ilmaus tuntuu pitävän sisällään ajatuksen jonkinlaisesta miesten ja naisten välillä vallitsevasta palkkauksellisesta epäoikeudenmukaisuudesta.
Fiksuimmat ovat jo aikaa sitten hoksanneet, ettei ilmaus tarkoita sitä, että samasta työstä maksettaisiin erisuuruista palkkaa sukupuolen perusteella. Useimmat kuitenkin olettavat, että jonkinlainen sukupuoleen liittyvä vääryys palkkauksissa vallitsee. Harvat osaavat kuitenkaan eritellysti kertoa, mikä tämä vääryys olisi. Oletuksesta, että jotain väärää on, halutaan kuitenkin pitää kiinni.
Eläkkeellä olevan tilastotutkijan ja palkanlaskennan asiantuntijan Pauli Sumasen HS:n Sunnuntaidebattikirjoitus käänsi keväällä uuden lehden suomalaisessa palkkatasa-arvokeskustelussa. Sumasen kopernikaaninen havainto oli, että miesten ja naisten tuntipalkka tehtyä työtuntia kohden on jotakuinkin sama.
Miesten keskimääräinen ansiotaso on tunnetusti kuitenkin naisten keskimääräistä korkeampi, mutta tämä selittyi sillä, että miehet tekevät keskimäärin n. 30% enemmän työtunteja, kuin naiset.
Tällaista mahdollisuutta, että mitään ”naisen euroa” ei olisikaan olemassa (mistään epäoikeudenmukaisuudesta kertovassa mielessä), eivät kuitenkaan useat tahot ottaneet riemulla vastaan. Näille tahoille tuntui olevan tärkeää pitää kiinni ajatuksesta, että jonkinlainen epäoikeudenmukaisuus miesten ja naisten välillä palkkauksessa vallitsee.
Vastaavalla tavalla läheisissä ihmissuhteissa esiintyvästä väkivallasta puhuttaessa löytyy lukuisia tahoja, jotka haluavat kynsin ja hampain pitää kiinni ajatuksesta, jonka mukaan miehet ja pojat syyllistyvät läheisiään kohtaan useammin väkivaltaan, kuin naiset ja tytöt.
Ajatusta siitä, että ehkä miehet ja pojat eivät läheisissä ihmissuhteissaan olekaan niin yksipuolisen väkivaltaisia, kuin on joskus kuviteltu, ei toivoteta ilolla tervetulleeksi.
Mielenkiintoista on havaita, että juuri palkkatasa-arvo ja lähisuhdeväkivalta teemoina ovat suomalaisen tasa-arvopolitiikan elämysvoimaisesti kuumimmat aiheet. Maan hallitus on esittänyt näkemyksenään, että näillä aihealueilla vallitsee jokin sellainen sukupuolinäkökulmasta katsottuna epätasapainotila, jota on pontevin valtiovallan toimin ryhdyttävä oikaisemaan.
Voimakkaan ideologialähtöisessä politiikan harjoittamisessa on se huono puoli, että se ei mukaudu tosielämän havaintojen mukaan. Yksittäisten ihmisten ja ihmisryhmien elämäntilanteet alistetaan ideologialähtöisessä toimintatavassa (usein huomaamatta) palvelemaan ideologian omia päämääriä. Jokaisen meidän rooliksi jää oman elämämme kautta todistaa todeksi ideologian totuudet.
Ensisijassa kiinnostavaa ja huolta herättävää ei olekaan jonkun ihmisen/ammattiryhmän palkkauksellinen huono-osaisuus tai läheisessä ihmissuhteessa väkivallan kohteeksi joutuminen, vaan tärkeää on sukupuoli.
- - -
Työtelevisio: Jyrki Koulumies haastattelee Pauli Sumasta (video)
Taloussanomat: Miehet painavat töitä niska limassa – naiset eivät (kaksi selkeää grafiikkaa)
Pauli Sumasen sivusto, jossa hän käsittelee palkkatasa-arvoa
Pauli Sumasen blogi miesten ja naisten työajoista ja palkoista