Reilu viikko sitten minulla oli mahdollisuus osallistua Helsingin Yliopistolla ”Sukupuoli, väkivalta ja oikeus” –kurssille, jossa luennoijana oli Atte Oksanen. Teemana Oksasella oli ”Koulusurmat ja sukupuoli? Viha ja maskuliinisuuden kriisi”.
Oksasen luennolla kertoman mukaan tutkijat Kimmel & Mahler olivat tulleet siihen tulokseen, että koulusurmien ”taustalta löytyy erityisesti sukupuoleen liittyviä loukkauksia”. Esimerkkinä (ja toisaalta ainoana mainintana) siitä, mitä nämä lähes kaikkien koulusurmien taustalta löytyvät ”sukupuoleen liittyvät loukkaukset” olivat olleet, oli kuulemma ”homottelun” kohteeksi joutumista.
Tästä sitten Kimmel & Mahler olivat analyysinaan esittäneet (näin sen ymmärsin), että jonkinlainen ”miehisyyteen” kohdistuva häpäisy ja tästä seurannut oman miehisen kunnian puolustaminen olivat tekijöitä, jotka keskeisesti olisivat vaikuttaneet siihen, että kyseiset nuoret miehet olivat päätyneet kouluampumisiin.
Tuollaiset sukupuoliselle alueelle kohdistuvat häpäisyt ja loukkaaminen voivat ymmärrettävästi olla raskaita kokemuksia, mutta miksi nimenomaan tuo sukupuolinen alue nousee analyysissa tuollaiseen erityisasemaan. Itse ainakin voin hyvin kuvitella melkein minkä tahansa muotoisen, myös ei sukupuoliselle alueelle kohdistuvan (ellei kaikki sitten jossain mielessä ole sitä), pitkään jatkuvan nöyryyttämisen/häpäisyn/loukkaamisen voivan olla lähtökohta sellaiselle kaunalle, joka purkautuisi jonain tuhoisana tekona.
Esitin Oksaselle luennolla kysymyksen, että tietääkö hän maailmalla aiheesta käytävästä keskustelusta, onko tätä näkemystä miehisyyden häpäisyn merkityksellisyydestä mitenkään kyseenalaistettu. Oksaselle tällainen ei ollut tuttua, vaan hän totesi pikemminkin, että kyllä kaikki tutkimukset ovat jotenkin tähän miehisyys-/maskuliinisuuspuoleen viitanneet.
Itse tarjosin tähän täsmentävänä kysymyksenä vähän toiston kautta, että miksi kyse olisi joltain olennaisilta osin juuri miehisyyden puolustamisesta. Onko sitten niin, että naiskouluampujilla (joita toki on huomattavan vähän) kyse joiltain olennaisilta osin on oman naiseuden puolustamisesta. Miksi omaan sukupuolisuuteen liitettävät loukkaukset olisivat jotain ylitse kaiken muun käyviä loukkauksia?
Esimerkkinä naiskouluampujatapauksesta Oksanen mainitsi tapauksesta, jossa ampuja oli ampunut koulun cheerleaderia. En ihan tarkkaan tiedä, mutta ilmeisesti tämä, että kyse oli cheerleaderista, tarkoitti samalla jotenkin epäsuorasti sitä, että tässäkin tapauksessa taustalla olisi mahdollisesti ollut jotenkin ampujan omiin sukupuolisiin tekijöihin kohdistuneesta loukkauksesta. Tai ainakin niin, että cheerleader oletettavasti oli ”naiseus-ominaisuutensa” suhteen niskan päällä ja tämä positio kenties mahdollisti ampujan loukkaamisen naiseuteen liittyen. Tiedä häntä.
Tulee vielä mieleeni näistä ns. maskuliinisuustutkijoista (joita mm. Kimmel & Mahler ovat), että he saavat aina analyysiensa tuloksiksi joitain maskuliinisuuteen/mieheyteen liittyviä tekijöitä. Kun he ryhtyvät tutkimaan nuoria kouluampujamiehiä, niin ei kai kukaan kuvittele, etteikö tuloksena olisi nimenomaan ”mieheyteen liittyvät ongelmat”.
Ja lähes aina tuloksena on myös se, että olennaisena osatekijänä on jollain lailla ilmenevä ”homofobia”.
---
Oksanen & Räsänen: ”Yhteisöllisyys ja väkivalta: koulusurmien kokeminen paikallistasolla”http://www.stakes.fi/yp/2008/6/oksanen.pdf