Suomessa jokaisella on sananvapaus. Perustuslaki takaa kaikille vapauden ilmaista omia mielipiteitään kenenkään niitä ennalta estämättä. Onneksi asun Suomessa.

Tampere on toista maata. Täällä sosiaaliviraston keskittämissuunnitelmia kritisoivia sosiaalityöntekijöitä on kehotettu olemaan arvostelematta suunnitelmia julkisesti. Tampereen sosiaaliviraston johtajat eivät ole kieltohommissa ensimmäistä kertaa, näin on käynyt aikaisemminkin. Johto on kieltänyt julkisen keskustelun julkisten varojen ja resurssien käytöstä. Kaupungin sosiaaliviraston palveluksessa oleva henkilö ei saa sanoa, mitä mieltä on. Miten se voi olla mahdollista? Herää myös kysymys, miksi keskustelu kielletään.

Miksi Tampereella ei saa keskustella sosiaaliasioista ääneen?

Ensimmäiseksi tulee mieleen, että hiljaisuus on jonkun edun mukaista. Kenen? No, tulee mieleen virkamiesjohtaja, joka laatii suunnitelman ja esittää sen sitten lautakunnalle. Hiljaa pitää olla siksi, että esityksen tehnyt virkamies on herkkähipiäinen ja allerginen arvostelulle. Hän on tuudittautunut siihen, että kun johtaja esittää jotain, se hyväksytään mukisematta. Johtajasta ei tunnu kivalta, kun arvostellaan, vaikka on tehnyt parhaansa. Asia muuttuu henkilökohtaiseksi. Johtajan oma ego menee organisaation edun edelle ja niinhän sen ei missään nimessä pidä olla.

Tätä on nyt pakko miettiä. Onko Tampereen tapauksessa kyse huonosta johtamisesta? Ajatellaan, että näin on. Miten hyvä johtaja toimisi vastaavassa tilanteessa? On olemassa sanonta, että älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu. Voisi siis ajatella, että hyvä johtaja ei edes joutuisi Tampereen tilanteeseen. Luulen, että viisas johtaja kuuntelee ja kuulee työntekijöitä ja suunnittelee asioita yhdessä heidän kanssaan. Eriävät mielipiteet ovat sallittuja ja tärkeitä. Työntekijän mielipide ja näkemys olisi tärkeä, koska se saattaisi tuoda täysi uuden ja ratkaisevan näkökulman asiaan. On vanhanaikaista ajatella, että työntekijät eivät ymmärrä kokonaisuuksia eivätkä osaa hahmottaa suuria linjoja. Se on resurssien tuhlausta.

Maailma on muuttunut. Työ ja työntekijät ovat muuttuneet. Kun rakennetaan silta, työmaan mestari tietää, missä järjestyksessä työt pitää tehdä ja valvoo, että niin tehdään. Asiantuntijoiden (joita sosiaalityöntekijät ovat) ja osaamisen työmaat poikkeavat siltatyömaasta muutenkin kuin vain ulkoisilta puitteiltaan. Siksi johtamisenkin pitää olla jotain muuta kuin käskyttämistä ja marssijärjestyksen määräämistä. Tampereen sosiaaliviraston keskustelun rajoittaminen kertoo hallintokulttuurista, joka on jostain viime vuosituhannen alusta. Johtaja tietää, alainen on hiljaa ja tekee niin kuin käsketään. Jos ei miellytä, voi varautua lähtemään.

Sosiaalialalla tarvitaan johtamiskoulutusta - ja nopeasti.