Viime lauantaina Aamulehdessä oli pieni uutinen alaikäisten juhlista, jotka poliisi lopetti lyhyeen. Juhlijat olivat alaikäisiä. Yksityisessä vuokratilassa järjestetyissä iltamissa oli alkoholia ja se oli syynä poliisin tuloon ja juhlien loppuun. Seuraavana päivänä, sunnuntaina 20.12. samassa aviisissa oli puolen sivun juttu jatkona edellä mainitulle uutiselle. Sunnuntain jutussa kahden bileisiin osallistuneen lapsen (14 v. ja 17 v.) isä puolusti nuoria ja nuorten oikeutta pitää yksityisiä bileitä. Sellaisiakin, joissa on alkoholia. Lehtijutun mukaan isä sanoi, että on ”naurettavaa tekopyhyyttä” kieltää lapsia juomasta. Hän piti ”realismina” sitä, että ”teineillä on alkoholia ja sillä siisti. Ei sille mitään mahda”. Poliisin keskeyttämiä bileitä isä kuvasi paremminkin ”lasten mehuhetkeksi” kuin viinabileiksi.

Lehdessä haastatellun isän näkemykset herättivät kaikenlaisia ajatuksia. Mitä tarkoittaa vanhempien velvollisuus, kun on kyse alaikäisten lasten alkoholinkäytöstä? Alkoholi on liuotin, joka vaikuttaa keskushermostoon. Lapsi on ihminen, jonka fyysinen kehitys on vielä kesken. Jos alaikäinen lapsi juo alkoholia, se vahingoittaa häntä konkreettisesti. Minkälainen isä tai äiti sallii tämän tapahtua lapselleen ja vielä antaa sille hyväksyntänsä?
Kuka lasta suojelee ja kuka rakastaa? Ja estää lasta loukkaamasta pikkujalkojaan?

Minun näkemykseni mukaan vanhempien tehtävä on pitää huolta lapsesta. Se tarkoittaa rakkautta ja rajoja. Rajattomana kasvanut lapsi ei opi yhteiskunnan pelisääntöjä, vaan toimii omalakisesti ja impulsiivisesti. Sellainen toiminta taas rapauttaa yhteiskuntaa. Suomen lain mukaan alaikäiset eivät saa juoda alkoholia, se on laitonta. Minkälaisen viestin vanhempi antaa alaikäiselle lapselleen, jos ei yksiselitteisesti kiellä tätä juomasta? Haastatellun isän viesti lapsilleen (mainitussa Aamulehden tapauksessa) on, että kaikkia lakeja ei tarvitse noudattaa. Samalla isä viestii, että ei se viinanjuonti nyt niin pahasta ole, täytyyhän sitä kokeilla, niin minäkin tein. Tällä asenteella isä vahvistaa tehokkaasti suomalaista rehvakasta ja ylilyövää alkoholikulttuuria.

Suomessa alkoholiin suhtaudutaan erittäin myönteisesti ja humalajuomista pidetään hyväksyttävänä, jopa suotavana. Aikuisetkin ihmiset kerskuvat kännitoilailuillaan työpaikan aamukahvilla maanantaina. Viinaa pitää juoda ja jos ei juo, joutuu selittämään. Juomisen on tässä juoma- ja humalakulttuurissa oltava ammattimaista eikä mitään amatööritouhua kahdentoista sentin viininlasin kanssa. Suomalaisessa alkoholikulttuurissa viinaa pitää vetää kuin sadan litran sammio ja riittävän usein. Viinapään pitää kestää.
Mutta, mutta. Yksi ehto hommassa kuitenkin on: juomisesta ei saa seurata minkäänlaisia ongelmia. Jos juominen alkaa tuottaa naukkailijalle ongelmia, tämä on onneton luuseri, melkeinpä häpeäpilkku suomalaiselle viinapääkansalle. Sellaisen ihmisen tuleekin vähän kärsiä, pilaahan hän mainettamme viina kestävänä kansana.

Aamulehdessä haastatelu isä kuvasi alaikäisten lasten juomajuhlia paremminkin lasten mehuhetkeksi kuin viinabileiksi. Onkohan isä kuullut Tuomari Nurmion laulua kokonaan?

Lasten mehuhetki päätyi ikävästi. Musta enkeli vei päivänsankarin.