Viime kuukaudet ja viikot ovat menneet niin työntouhussa ,että on tämä bloggaaminen jäänyt vähemmälle.

Valmistavasta luokasta on yleisopetukseen eli tavalliseen luokkaan siirtynyt jo kolme poikaa mutta kolme uutta sisarusta on tullut luokkaamme.Nyt luokassamme puhutaan jo kuutta eri kieltä äidinkielenä.Melkonen sekamelska jos kaikki puhuisivat omaa kieltään.
Opettajan kanssa puhumme edelleenkin pääasiassa lapsille suomea ,mutta tilanteen niin vaatiessa opettaja puhuu englantia tai ranskaa.Itselläni sujuu vain tuo englanti.Usein mietinkin kun lapsen suomen kielen taito on olematon,että paljonko on merkitystä ilmeillä,eleillä ja äänenpainolla.

Tosin voihan olla että jossakin toisessa kulttuurissa jotkin eleemme tarkoittavtkin jotain hyvinkin loukkaavaa tai rivoa.Ikävä kyllä emme voi tietää.

Viime perjantaina veimme opettajan kanssa viisi oppilastamme musiikin luokkaan ja päästimme "irti". Kakofonia oli melkoinen kun lapset kokeilivat eri instrumentteja ja rummut osoittautuivat kaikkein suosituimmaksi.

Tosin mitään selkeää säveltä tai rytmiä emme kuuleet mutta se ilo mikä lasten kasvoilla oli korvasi kaiken muun.

Lisäksi lapset ovat tutustuneet toisiinsa ja ovat oppineet jo melkoisesti suomea joten heidän keskinäinen kommunikointinsakin sujuu.Toisinaan onkin sääli keskeyttää muistipelin pelaaminen tai jokin muu leikki vain sen vuoski että on aika opetella suomen kielen taivutus muotoja.

Olemmekin toisinaan perjantaisin viimeisellä tunnilla opettajan kanssa antaneet lasten pelata tai olemme katselleet jonkin suomeksi puhutun lastenelokuvan.

Mielnkiinnolla odotan miten paljon lapset ehtivät oppia suomen kieltä tulevan kesän aikana.