Aurinkoista syyspäivää

Niin on taas saatu koulun arki pyörimään ja ensimmäiset sairastapauksetkin jo olleet.Vatsatautia ja nuhakuumetta,mutta ei kuitenkaan possunuhaa......vielä.

Tänä aamuna opettajan huoneessa nauttiessani aamukahvia olin hörpätä kahvit väärään kurkkuun kuunnellessani kahta opettajaa.Nuoria naisia...toisella kaksi lasta ,toisella ei lapsia.
En tiedä mistä puhe oli saannut alkunsa ,mutta jäin kuuntelemaan kun lapseton opettaja kysyi kollegaltaan:"Kukas siivoaa kun lapsi oksentaa?"
Toinen siihen kuului sanovan,että hän noutaa siistijän....
Tällöin en voinnut olla enään hiljaa,vaan sanoin :" minä en ainakaan jää odottaan siistijää,vaan siivoan itse." Tällöin tämä lapseton opettaja kivahti ettei hänkään koko päiväksi jää odottamaan....
Mutta taitaa olla ettei itse siivoa....niin tai näin ,en tiedä kuinka käytännössä siivous tapahtuu.

Joillakin vain taitaa olla työnkuva erilainen.....omasta mielestään...

Päiväni kuitenkin pelasti viisi vuotias lapsenlapseni.
Hain neidin tarhasta ja vastassa oli hurjasti irvistelevä neiti.Ensimmäinen hammas oli irronnut ja sitä piti esitellä.
Matami nukkuu kuulemma teltassaan (leikki teltta) ovet kiinni ettei hammaskeiju vain vie hammasta ennenkuin isi ja pappakin ovat irronneen hampaan nähneet.

Kyllä pienetkin asiat osaavat olla isoja asioita kun ne asettaa oikeaan mittasuhteeseen.
Kuten hampaan irtoaminen.