Hei taas kanssa kulkijat.
Siitä onkin taas aikaa kun olen mieltäni purkanut,mutta kiire työssä on melkoinen.
Lapset ovat koulussa vain neljä tuntia päivässä mutta sekin aika mennään veitsenterällä ja 180 lasissa.Koskaan et voi tietää kuka saa "hepulin" väärästä sana valinnasta.

Pieni välitunti joka aamupäivään menee siinä ,että oppilaat pelaavat palloa omassa pienessä pihassamme ja minä ohjaaja "parka" yritän roikkua kahvimukini kanssa ikkunassa ja väistelen kohti tulevaa palloa.Onneksi syysloman jälkeen tulee välituntia valvomaan toinen ohjaaja.Ei tarvitse palella ikkunassa.Tosin siitä on lyhyt matka hypätä ulos jos sanallinen ohjaus ei riitä.
Vielä tosin ei ole tarvinnut hypätä.

Olemme tiimissämme miettineet milloin lapsi on henkisesti liian sairas osallistuakseen opetukseen.Valitettavasti vastausta ei ole löytynyt ja onhan vanhempienkin jaksamista ajateltava.
Me kuitenkin olemme niiden lasten kanssa vain neljä tuntia viitenä päivänä viikossa kun taas vanhemmat ovat lapsensa kanssa loput ajat vuorokaudesta ja viikosta.

Mutta uskokaa pois kyllä nämä lapset ovat meille tärkeitä ja rakkaita omalla tavallaan.Huoli lasten hyvin voinnista ja jaksamisesta on kova.
Mutta samalla kukin meistä kantaa toisten tiimin jäsenten jaksamisesta huolta.
Onneksi meillä on yhteen hiileen puhaltava ,asioista samanlailla ajatteleva tiimi.
Hyvä ME !