Aikaa on taas kulunut ihan liikaa viime kerrasta.Paljon on ollut ajatuksia, joita olisi voinnut kanssanne jakaa mutta jotenkin on ollut olevinaan kiire.
Mutta mennäänpä asiaan.Pian on edessämme itsenäisyyspäivä juhlineen ja tottakai juhlaa vietetään myös meidän koulussamme ja valmistavassa luokassa.Koulumme kuudes luokkalaiset pääsevät "Linnan juhliin" eli kaupungin isien vastaan otolle.Sinne myös matkaavat meidän valmistavan luokan kaksi poikaa, jotka kuuluisivat kuudennelle.Vaikka eihän valmistavassa tuijota luokka asteita.
Tähän koulumme juhlaan liittyen olemme harjoitelleet esitystä jossa valmistava luokka laulaa muille "Arvon mekin ansaitsemme".Yksi oppilaista joka on taitava viulisti säestää esitystä viululla.Tuntuu hyvältä seurata kuinka innokkaasti oppilaamme ovat esitystä harjoitelleet.Toki olemme harjoitelleet muitakin itsenäisyysjuhlaan lauluja.Niistä lienee tärkein Maamme-laulu.
Eräänä päivänä viime viikolla jäin kuuntelemaan kun yksi näistä isommista valmistavan luokan pojista aluksi hyräili ,sitten hiljaa itsekseen lauloi Maamme-laulua.Poika, joka ei ole syntynyt Suomessa,vaan on ollut vasta vuoden maassamme pakolaisena hyräili kansallislauluamme.Jäin siinä miettimään onko tämä poika ihan selvillä laulun sanojen sisällöstä vai kumpusiko laulu kenties kiitollisuudesta, että hän perheensä kanssa on saanut turvapaikan Suomesta.En kuitenkaan mennyt pojalta kysymään hänen ajatuksiaan vaan annoin pojan hyräillä.
Valmistavassa luokassa on opettaja pitänyt myös vanhempien tapaamisia eli ns.vanhempien vartteja.Varttihan ei tähän riitä vaan hyvinkin sujahtaa tunti.Paikalle on kutsuttu vanhempien lisäksi oppilas ja heidän äidinkielensä tulkki.Näin jokainen tulee kuulluksi ja kuulee.Useimmat vanhemmat ovat tulleet hiukan peloissaan kuulemaan mitä heidän lapsensa on koulussa tehnyt.Mutta opettajan selvitettyä tapaamisen sisältöä ja kerrottua ,että tällainen on tapana Suomessa ovat vanhemmat silminnähden rentoutuneet.Osa vanhemmista on kertonut,että heidän maassaan vanhemmat kutsuttiin koululle vain jos oli syytä kertoa ikäviä uutisia.Kovasti suomalainen koulujärjestelmä on saanut kiitosta vanhemmilta.
Yhden oppilaan kohdalla ihmettelimme kovasti, kun äiti kertoi pojan joutuvan kesällä tenttimään kotimaassaan tämän lukuvuoden opinnot.Tämän pojan vanhemmat ovat tulleet Suomeen työn vuoksi ja ovat myös aikeissa jäädä Suomeen vaikka omassakin maassa on turvallista.Kaikki valmistavan luokan oppilaat kun eivät ole pakolaisia vaan joukossa on lapsia jotka ovat muuttaneet Suomeen vanhempien työn vuoksi.Toki joukossa on turvapaikan hakijoitakin joiden hakemuksen käsittely saattaa viedä jopa kaksikin vuotta.
Tämän vuoden aikana jonka olen ollut ohjaajana valmistavassa luokassa, olen törmännyt niin moniin kohtaloihin.Muistan yhden lapsen jonka kanssa emme oikein löytäneet yhteistä kieltä aluksi ollenkaan.Kunnes meille selvisi ,että lapsella oli isän työn vuoksi menossa on seitsemäs oleskelu maa seitsemän ikävuoden aikana.Kuinka siis oppia mitään kieltä kunnolla ,jos jokaisessa maassa vietetään vain alle vuosi? Äiti puhui lapselle omaa äidinkieltään ja kun isä oli kotona, puhui isä omaa äidinkieltään.Näin ollen lapselle ei ollut muodostunut oikein minkään kielen hallintaa.Surullista mutta niin totta.
Mutta oikein rauhallista joulun odotusaikaa teille kaikille