Tervehdys

Neljän päivän vapaan jälkeen olisi edessä taas seitsemän päivän "putki" töitä.No,itse valittu ei siinä mitään....mutta....

Saako vanhus valita itse milloin hänet laitetaan vuoteeseen tai milloin hänen vaippansa vaihdetaan? No EI!Se on kuulkaa hoitaja (tai oikeastaan yhteiskunta)joka sanelee milloin mitäkin tapahtuu.Kyllä,luit aivan oikein.Harjoittelupaikassani on iltavuorossa vain yksi hoitaja ja kaksitoista enemmän tai vähemmän huonokuntoista vanhusta.Tämä jo sanelee sen milloin vanhus "joutuu" vuoteeseen.

Viimeksi ollessani iltavuorossa ohjaani kanssa yksi melko hyväkuntoinen pyörätuolissa istuva mummo sanoi ,ettei halua vielä vuoteeseen."Kellohan on vasta kuusi!Minä haluaisin vielä istua ja katsella ohjelmaa tv:stä" ...Kaiken lisäksi mummo on sidottu vuoteeseen oman turvallisuutensa vuoksi.

Sydämeni itki verta ja kyynelsilmin sanoin mummolle :" tiedän kellon olevan kuusi ,mutta kun täällä ovat näin päättäneet" Silitin mummon harmaata tukkaa ja toisella kädellä pidin häntä kädestä.Mummo toisteli vielä moneen kertaan :"Mutta kun kello on vasta kuusi!"Minun oli hyvin paha olla ja mietin siinä itsekseni jotta MIKSI? Miksi mummo ei olisi vielä saannut istua ja katsoa tv:tä.Olihan huoneessa tv mutta se on käännetty niin ettei tämä mummo sitä näe sängystään.Asia vaivaa minua edelleen ja olenkin miettinyt onko minulla mitään konstia muuttaa asioiden kulkua mutta taitaa olla tälläisen opiskelijan keinot vähissä.Muuta ei voi kuin kuunnella näitä mummoja ja pappoja ja antaa heille hetki omasta ajasta,minulla ei ole kiire.Ja kenties kääntää se tv niin että molemmat mummot sen näkevät.

Tänään toinen mummo sai minut itkun ja raivon partaalle.Ei,en hermostunut mummoon.Hän on hurmaava likemmäs 90-vuotias mummo jota autoin alusastialta pois ja jonka kanssa jäin juttelemaan vatsan toiminnasta ja muusta hänen hoitoonsa liittyvästä.Mummo kertoi kyynelsilmin kuinka eräänä yönä hänen vatsansa oli ollut sekaisin ja ulosteet olivat tuleet vaipasta läpi.Mummo oli soittanut yöhoitajan paikalle ja pyytänyt vaipan vaihtoa (nöyryyttävää jo tämäkin).Tämä yöhoitaja oli todennut vain peiton alle kurkattuaan että :"Minähän en sun paskojas ala tässä yöllä korjaamaan " ja heittänyt peiton mummon päälle.Mummo kertoi joutuneensa olemaan aamuun asti likaisena kunnes aamuvuoron työntekijät olivat ehtineet hänen luokseen aamupesujen ja hoitojen tekoon.Minua kuulemani karmaisi ja sanoinkin sen mummolle.Hän kertoi pyytäneensä Luojaa ottamaan hänet jo pois täältä mutta ei vielä ole Luoja kuullut häntä.Lohdutin mummoa ja sanoin ,että hänenkin aikansa tulisi vielä ja sanoin että myös meistä hoitajista tulee aikanaan vanhoja .Kuinka me haluamme itseämme sitten hoidettavan?Kovakouraisesti pakettina viskoen vai hellästi ja kauniisti pitkää elettyä elämää kunnioittaen?

Ei saa unohtaa ,että vaikka vanhus olisikin vuoteessa ja kenties puhe-ja liikuntakyvytön ,hän on kuitenkin aistiva ja tunteva IHMINEN.