Hei taas

En voi olla kirjoittamatta omia ajatuksiani tästä niin vaietusta henkisestä kiusaamisesta.Olen itse koulukiusattu yläaste ajoilta ,jopa niin rankasti että täytettyäni 16v.jätin koulun kesken peruskoulun yhdekssänneltä.Minulla siis ei ole peruskoulun päästötodistusta.Eipä sitä kukaan kyllä ole kysynytkään.

Aiemmassa työpaikassani eräällä koululla ,jossa oli monta erityisluokkaa normaalien luokkien seassa koin oloni epämukavaksi.Siellä henkilökunnan voisi sanoa olevan kolmen kerroksen väkeä.Jätetään pois talonmies,siistijät ja keittiön henkilökunta ja tarkastellaan opetuspuolen henkilökuntaa.Ylimmäisessä kerroksessa luonnollisesti olivat rehtori ja opettajat,toisessa kerroksessa vakinaiset kouluohjaajat ja alimmaisessa määräaikaisessa työsuhteessa olevat ohjaajat.Kuinka tämä sitten näkyi? Vain vakituisia ohjaajia voitiin laittaa koulutuksiin, vakituiset ohjaajat saattoivat kuulua suunnittelutiimeihin jne.Ja kun syksyisin jaettiin iltapäivähoidon tunteja olivat vakinaiset etusijalla.Ainoastaan varhaisen aamun(klo 6.30 alkavat) eivät heille kelvanneet.Mutta nyt kohdallani asiat ovat toisin,olemme kaikki yhdessä ja samassa kerroksessa,kaikki halukkaat pääsevät kaikkeen mukaan.

Mutta toiseen asiaan mistä ajatukseni alunperin lähti liikeelle.

Sain eilen opiskelutoveriltani viestin Facebookin postilaatikkoon ,jossa hän kertoi avoimesti ettei valmistukkaan meidän muiden kanssa yhtäaikaa.Syynä tähän oli hänen sairastuminen keskivaikeaan masennukseen.Ystäväni valoitti asian taustoja ja niinhän sieltä löytyi harjoittelupaikalla ohjaajan toimesta tapahtunut työpaikka kiusaaminen.Ohjaaja ei ollut mitenkään kuunnellut ystäväni kysymyksiä,ei ollut antanut tehdä hoitotoimia ja kokoajan ollut täysin puhumaton ystävälleni.Siis mitään oppimisen ohjausta ei ollut tapahtunut.Tämän lisäksi ystäväni työskenteli joka viikonloppu lähihoitajana keikkaa tehden milloin mihinkin ja hoitaen perheensä jossa kolme pientä lasta.Ehkä osa syynä masennukseen on kiivas työtahtikin,en tarkaan tiedä.

Ystäväni ottaessa yhteyttä julkiseen terveyden huoltoon lääkärin puhelinajalla oli lääkäri todennut :"Et voi olla masentunut,kun jaksat vielä puhua".....Hyvä ,että ystäväni jaksoi puhua.Toisinaan hän ei jaksanut edes lapsia viedä tarhaan.Onneksi yksityiseltä puolelta löytyi lääkäri joka ohjasi ystäväni psykiatrisen sairaanhoitajan luo ja sieltä kautta hän pääsee terapiaan.Ammattiin valmistuminen lykkääntyi mutta ystäväni sanoja lainaten:"valmistun sitten kun pää kestää".Onneksi hän ei missään vaiheessa ole omien sanojensa mukaan edes harkinnut itsemurhaa,vaikka rankkoja painajaisia näkeekin tästä työssäoppimis paikastaan.

Vuodatin kyyneleitä lukiessani ystäväni viestiä ja miettiessäni kuinka vastaan hänelle.Viesti oli hyvin avoin ja hän antoi luvan kertoa muille opiskelukavereillemme tilanteestaan jos joku kysyy.Kiitin vastauksessani ystävääni hänen avoimmuudestaan ja ehdotin tapaamista kahvikupin ääressä sitten kun hänestä siltä tuntuu ,että jaksaa tavata.Lähetin vielä virtuaali halauksen vaikkei se korvaakkaan aitoa halausta

Toiveikkain mielin jään odottamaan ystäväni toipumista.