Aurinkoista toukokuuta

Enään kolme viikkoa töitä ja raikuu suvivirsi.Ja sitten alkaa hyvin ansaittu loma.

On sitä jo odotettu.Koko kevät on ollut todella uuvutava ,kun on yrittänyt hoitaa opiskelunsa ja sen vaatimat etätehtävät sekä työn ja perheen.

Tiimimme on alkanut rakoilla jostakin syystä niin ,ettei enään ollakkaan niin vahvoja yhteen hiileen puhaltajia kuin viime syksynä.Nyt ollaan omia polkuja kulkevia yksilöitä ja etenkin itse tunnen jääväni ulkopuoliseksi.

Muut juoksevat oppilaspalavereissa mutta ohjaajaparka "repii " tiedon tulevista rivien väleistä ja kyselemällä.

No,ei se haittaa...olen syksyllä poissa kolme kuukautta omasta työstäni ja ehkä palaan omaan luokkaani tammikuussa ehkä en.Aika näyttää.

Mutta ei tässä nyt valittamaan pitänyt alkaa,upea auringon paiste hellii meitä ja välitunneilla on mukava istuskella ulkona kahvimukin kanssa ja katsella oppilaiden touhuja omassa pihassa.

Paljon mietityttää kuinka oppilaat pärjäävät ensi syksynä omissa luokissaan.Onko heillä ymmärtävä opettaja ,joka osaa ottaa huomioon erilaisen oppijan vai onko meidän tekemä työ mennyt aivan hukkaan.Ainakin yhden jo siirtyneen oppilaan kohdalla tuntuu ,että tekemämme työ meni hukkaan.Luokan opettaja ei ole osannut ottaa neuvojamme vastan ja nyt oppilas oireilee jo samoin kuin ennen meille tuloaan.

Kuitenkin oppilaat ovat meidän hoivissammme vain "jaksolla", kuka pidempään kuka lyhyemmän ajan.

Jokaisessa oppilaassamme on näkynyt huima edistyminen, jonka ei soisi" valuvan hiekkaan."

Mutta niin tai näin...minä otan kahvimukini ja menen ulos nauttimaan auringon lämmöstä.