Valmistava luokka ei siis tarkoita ,että luokasta valmistutaan, vaan se tarkoittaa maahanmuuttaja lasten opetusta ja josta oppilaat siirtyvät ikätasoaan tai oppimistasoaan vastaavaan luokkaan.Tapauksesta riippuen yleisopetukseen tai pienluokkaan.Aluski oppilas integroidaan vain tietyille tunneille kuten musiikki,liikunta ja kuvaamataito.Sosiaalisten taitojen ja suomenkielen karttuessa oppilas siirtyy lopulta kokonaan.

Vaikka minulla on vain muutama tunti viikossa maahanmuuttaja luokassa, koen työni sielä kuitenkin mielenkiintoiseksi ja haastavaksi.

Ensinnäkin oppilaat ovat tulleet Suomeen puolitoista vuotta tai kolme viikkoa sitten.Pahimmassa tai parhaassa tapauksessa meiltä puuttuu yhteinen kieli.Opettaja puhuu englantia ja ranskaa mutta jos toinen puhuuu vaikka vain swahilia niin ou no.....itse puhun vain englantia ja näissä tilanteissa kun meillä ei ole yhteistä kieltä ovat viittomakielen taitoni kullan arvoiset.Viittomakielihän ei ole kansainvälinen kieli mutta kummasti on apua viittomista jotka konkreettisesti kuvaavat jotakin.Kuten syöminen,kirja,kello, jne.

Parhaimmillaan oppilaita on ollut seitsemää eri kansallisuutta.Jos jokainen puhuisi yhtä aikaa omaa kieltään olisi siinä melkoinen Baabelin torni.Onneksi kuitenkin suomen kieli on meillä yhteinen kieli jota puhutaan pääsääntöisesti koko ajan.Periaatteena on että,puhumalla oppii ja muutama ummikkona tullut oppilas puhuu suomea jo iloisesti pulputtaen.Toki oppimiseen liittyy erilaiset kirjoitusharjoitukset ja muistipelit,lukutuokiot ja yhteiset pelit.

Toisinaan olen miettinyt mikä näiden lasten kokemustausta on ,sillä osa on tullut suoraan pakolaisleiriltä,toiset ovat muuttaneet vanhempien työn vuoksi.Lisäksi olen miettinyt millaisia kauhukokemuksia toisten lasten taustoihin liittyy.Olen huomannut jonkun lapsen kavahtavan kosketusta kun olen vaistomaisesti koskettanut lasta kehuakseni häntä.Lisäksi olemme opettajan kanssa keskustelleet siitä että,ovatko nämä sodan jaloista tulleet lapset tarkistaneet moneen kertaan kuinka luokasta pääsee pois jos joku sinne hyökkää.Tämä on sellainen ajatus joka minun mieleeni nousi kun yksi oppilaista katseli luokassa ympärilleen hyvin huolestuneen näköisenä ensimmäisinä päivinä.

Kuitenkin jokainen päivä ja hetki näiden lasten kanssa tuo iloa ja riemua minulle siitä kuinka löydämme yhteisen kielen.hymy lapsen kasvoilla kun hän on ymmärtänyt minua tai minä häntä on paras kiitos tästä työstä.

Eläköön erilaiset ja eriväriset ,eri kieltä puhuvat oppilaammme.