Hups,kuinka aika rientää....huomasin etten ole pariin kuukauteen ehtinyt kirjoitella valmistavan luokan kuulumisia.Viikot ovat olleet vain niin työn täyteisiä.

Oppilaita on tällä hetkellä kauniisti sanottuna jo yli maksimi määrän.(Joka on kymmenen oppilasta,kertovat viisaat)Mutta syyloman jälkeen "lentävät ensimmäiset poikaset pesästä"....eli veljekset kaukaa Afrikasta siirtyvät omaan lähikouluunsa.Onnea matkaan pojat,ikävä tulee.

Luokassamme on edustettuna tällä hetkellä jo kahdeksan eri mailman maata.Melkoisen värikästä joukkoa.Mutta aah niin ihania.Olemme oppilaiden kanssa harjoitelleet paljon suomen kieltä kirjoittaen,lukien ja pelaten.Jouduimpa itse yhtenä maanantaina sijaiseksi eli "heimopääliköksi".Onneksi oli paljon hyvää materiaalia valmiina ja ruokailun jälkeen katselimme dvd:ltä "Ruohonjuuri tasolla"....kovasti pienten hyönteisten touhut naurattivat oppilaita.Pikkuhiljaa alkaa suomen kieli muutenkin sujua ja rohkeus puhua suomea lisääntyy.Välitunneilla huomaa kuinka jalkapallo on näiden meidän luokan poikia yhdistävä juttu.Joka välitunti on pali käynnissä.Tytötkin pelaavat pallolla,mutta enemmän se on pallon heittelyä toiselta toiselle.

Yleisopetukseen siirtyneen pojan kohdalla huomasin eilen ,että "herra" oli saanut venkoiltua kahden viikon matematiikan tunnit tekemättä yhtään mitään.Meillä on edessä melkoinen työmaa kuroa kiinni toiset oppilaat ja käydä läpi asiat joita poika ei ole edes harjoitellut.Luistaminen ilmeisesti johtuu oman opettajan kahden viikon poissaolosta,ei niin tuttuja sijaisia on joskus helppo jallittaa....harmillista kylläkin...etenkin kun pojalla on kertotaulutkin ihan hukassa ja kotoa ei tukea koulun käyntiin tule.Isä kuulemma haluaa vain muuttaa takaisin lähtömaahan.Lisäksi poika odottaa minun kertovan hänelle jokaisen numeron mikä laskuihin tulee....minulla onkin tapanani sanoa hänelle :"mun aivot on off-asennossa,käytä omaa päätäsi".Tämä ei poikaa miellytä kovinkaan paljon.On tullut sellainen olo ettei minulla naisena ole mitään arvoa hänelle......

Työskentelyni näiden maahanmuuttaja oppilaiden kanssa sai minut lähtemään vapaaehtoisena "Luetaan yhdessä"-projektiin, jossa me vapaaehtoiset opetamme aikuisia maahanmuuttajanaisia lukemaan ja kirjoittamaan suomen kieltä.Ensimmäisessä tapaamisessa meillä oli viisi oppilasta ja tunnelma oli huikea.Iloinen puheen sorina kuului luokassa ja toisinaan myös iloisia naurun pyrskähdyksiä.

On kuitenkin hienoa saada kulkea näiden maahanmuuttaja oppilaiden rinnalla edes vähän matkaa ja auttaa heitä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.