Niinhän se Irwinkin jossain laulussa joskus lauloi.

Niinpä....tulin juuri ystäväni luota ,joka on 13 vuotias Down-tyttö ja jota käyn aina silloin tällöin hoitamassa.Siellä perheen äiti kertoi saanneensa viime syksynä lievän aivoveren vuodon ja nyt on sitten syksyllä leikkaus edessä.Lisäksi perheen äiti joutuu rintaleikkaukseenkin vielä.Ei elämä aina ole reilua.Toivoin kuitenkin äidille voimia ja enkeleitä leikkaukseen mukaan ja lupasin yrittää päästä auttamaan milloin suinkin vain pääsen.

Mutta voi elämä olla myös hyvinkin v*sta.

Ex-miniäni oli eilen saannut päähänsä ,että pitää päästä edes kerran kesässä terassille kaljalle ja niinpä sitten 5-vuotias tytär isänsä luo yökylään parin tunnin varotus ajalla.Ei siinä mitään,poikani oli iloinen kun sai tyttärensä yöksi mutta vastahan äiti oli viikon ilman lasta kun lapsi oli mukanamme Sunny Beachilla.Lisäksi näyttää siltä, että seuraava viikonloppu tapaaminen ei onnistukkaan kun ex-miniäni lähtee uuden miehensä kanssa pohjoiseen mökille.Kuitenkin tapaamiset on kirjattu sosiaalitoimistossa niin ,että joka toinen viikonloppu on lapsi isänsä luona.

Nyt sitten joku ajattelee ,että mitä tuo minulle kuuluu ja niinhän se onkin ...ei kuulukkaan mutta ainahan äiti lastaan puolustaa.Jäi niin paha maku suuhun kun poikani nykyinen avovaimo asiasta kertoi.Ei´poikani avovaimolla ole mitään poikani tytärtä vastaan.Hän rakastaa tyttöä ja on tytölle aikuinen kaveri mutta tapa jolla asia ilmoitetaan on ikävä.Ei voi muuta kuin huutaa ARGGGGGG !!!!

Mutta kyllä elämään mahtuu iloisiakin asioita.

Huomenna saan tyttären melkein 7kk vanhan pojan ensimmäistä kertaa yökylään.Lisäksi kuopus lähtee ensi kuussa vuodeksi Sveitsiin au-pairiksi ja juuri vietimme pojan,hänen avovaimonsa ja pojantyttären kanssa iloisen viikon loman Bulgariassa.Ja lisäksi minusta tulee triplamummi ensi tammikuussa.Poikani perheeseen syntyy pikkuinen.

Vielä on ensi viikko lomaa ja sitten alkaa varsinaisesta työstä opintovapaa ja harjoittelu lähikunnan terveyskeskuksen vuode-osastolla.

Kiitos teille kaikille jotka olette vuodatuksiani lukeneet,tykänneet tai ette.....minulle tämä on "terapiaa",omien ajatusten purkua ja kiukuttelua :D

 

Hauskaa keskikesän juhlaa ystävät

Tätä kirjoittaessani on juhannuspäivä ja koko koti on hiljainen.Mies mökillä kalassa ja vanhin lapsenlapsikin jo noudettu kotiin.Oli mummin ilona aattona ja yökylässä.

Eilen ajellessani äitini luota nuoremman tyttäreni ja pojan tyttären kanssa kotiin päin ,aloin ajatella äitini ja isäni elämää.Jäin miettimään äitini sanoja :"kuinka kahdesta näin tyhmästä ihmisestä on voinnut tulla noin fiksuja lapsia".Tällä äitini tarkoitti lähinnä minua ja veljeäni joka ohimennen ilmoitti opiskelevansa ammattiopettajan pätevyyden.

Mietin etenkin jo edesmenneen isäni lapsuutta, joka oli  kova.Isänisä oli jättänyt perheensä ja isänäiti sairastui keuhkotautiin isäni olessa pieni.Isänäiti vietti pitkiä aikoja Hämeenlinnan keuhkotautiparantolassa ja isäni joutui sisarensa kanssa kasvatiksi.Kasvattina vieraassa perheessä, jossa ei aina ollut ruokaakaan kasvattilapselle vaan kovaa työntekoa nälkäisenä.Isäni oli tuolloin n.10 vuotias ja elettiin sodan aikaa.Isä ei koskaan lapsuudestaan juurikaan puhunut vaan isän sisko ,joka isän kanssa oli kasvattina on valottanut isäni lapsuutta.

Äitini eli sotaorpona Kainuussa ja jonka oma äiti "käski" lähtemään kotoa n.16 vuotiaana, koska isäpuolen silmät "kiiluivat" tytärpuoleen.Äitini lähti ensin sukulaisperheeseen piikomaan ja sieltä sitten Etelä-Suomeen karjapiiaksi ja missä sitten tapasi isäni ja perusti perheen.

En usko että vanhempani ovat "tyhmiä" vaan heillä ei ollut mahdollisuuksia opiskeluun vaan palkkatyöhön oli tuon ajan mittapuun mukaan lähdettävä heti kun kynnelle kykeni.Äitini mahdollisuudet opiskella kaatuivat perheen perustamiseen ja meidän lasten syntymään.

Isäni rakensi omin käsin lapsuuden kotini ja äiti piti meistä lapsista huolta kotona kunnes isän sairauden vuoksi joutui lähtemään työhön.

Nyt äitini yli 70-vuotiaana asuu veljeni kanssa kotitaloa ja on kumarainen mummo jota viisi lasta,seitsemän lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta (ensi tammikuussa heitä on kolme ,mutta se on salaisuus) rakastavat.

Vaan pian on aika tehdä isomumulle kastemekko tilaus,sillä äitini on kutonut näille lapsenlapsenlapsilleen kastemekot.Ja ne ovat kallisarvoiset kummankin lapsen vanhemmille.

Vaan nauttikaa kesästä,itsekkin lähden ensi viikonloppuna äitini kanssa perinteiselle kesäretkelle Suomea kiertämään.

 

 

 

Sateista toukokuun loppua ystävät

Ensi viikon lauantaina se sitten kajahtaa....suvivirsi näet.

Joka ikinen kevät se saa silmäni kostumaan.Luulisi että on jo näiden koulussa työskenneltyjen vuosien jälkeen olisi tottunut........mutta ei...aina se herkistää.

Nyt ihanat kuudesluokkalaiset lähtevät yläasteelle ja taas on yksi ryhmä joiden kanssa olen kulkenut koko ala-koulun ajan yhdessä.

Omasta ryhmästäni yksi oppilas vaihtaa koulua, kaksi jatkaa kanssamme ja kaksi muuta jatkavat koulussamme.Tai siis minä olen syksyn opintovapaalla saadakseni hoidettua opiskeluihin liittyvät terveyskeskus- ja sairaalaharjoittelut .Jännityksellä odotan syksyä.

Elokuussa, kun koulut alkavat voi olla hiukan outo olo. En olekkaan aloittamassa koulua kuten aikasempina vuosina.Palaan omaan työhöni vasta marraskuussa....tuntuu kuin hyppäisin liikkuvaan junaan silloin.Ajatus tuntuu mielenkiintoiselta,kuinka pääsen mukaan arkeen ja koulun rytmiin,kun olen poissa lomat mukaan lukien viisi kuukautta.

Mutta edessä on suvivirsi ja oman kollegan valmistuminen ammattiin.Kollega ,jolle olen toiminut melkein kaksi vuotta työpaikka ohjaajana.Ilolla ja riemulla menen katsomaan kun hän saa todistuksen.Olemme jo muiden kollegoiden kanssa valmistelleet yllätysjuhlaa hänelle.Jotakin mistä hän muistaa meidät vielä vuosienkin kuluttua.Ja taatusti muistaa,sen voin luvata....hyvässä hengessä kuitenkin...

Enään en voi muuta kuin toivoa että "opiskelijani" saa työpaikan meiltä,sillä tähän asti hän on ollut oppisopimuksella.Lupaavalta kyllä näyttää...

Aurinkoista ja lämmintä kesää kaikille !

 

Aurinkoista toukokuuta

Enään kolme viikkoa töitä ja raikuu suvivirsi.Ja sitten alkaa hyvin ansaittu loma.

On sitä jo odotettu.Koko kevät on ollut todella uuvutava ,kun on yrittänyt hoitaa opiskelunsa ja sen vaatimat etätehtävät sekä työn ja perheen.

Tiimimme on alkanut rakoilla jostakin syystä niin ,ettei enään ollakkaan niin vahvoja yhteen hiileen puhaltajia kuin viime syksynä.Nyt ollaan omia polkuja kulkevia yksilöitä ja etenkin itse tunnen jääväni ulkopuoliseksi.

Muut juoksevat oppilaspalavereissa mutta ohjaajaparka "repii " tiedon tulevista rivien väleistä ja kyselemällä.

No,ei se haittaa...olen syksyllä poissa kolme kuukautta omasta työstäni ja ehkä palaan omaan luokkaani tammikuussa ehkä en.Aika näyttää.

Mutta ei tässä nyt valittamaan pitänyt alkaa,upea auringon paiste hellii meitä ja välitunneilla on mukava istuskella ulkona kahvimukin kanssa ja katsella oppilaiden touhuja omassa pihassa.

Paljon mietityttää kuinka oppilaat pärjäävät ensi syksynä omissa luokissaan.Onko heillä ymmärtävä opettaja ,joka osaa ottaa huomioon erilaisen oppijan vai onko meidän tekemä työ mennyt aivan hukkaan.Ainakin yhden jo siirtyneen oppilaan kohdalla tuntuu ,että tekemämme työ meni hukkaan.Luokan opettaja ei ole osannut ottaa neuvojamme vastan ja nyt oppilas oireilee jo samoin kuin ennen meille tuloaan.

Kuitenkin oppilaat ovat meidän hoivissammme vain "jaksolla", kuka pidempään kuka lyhyemmän ajan.

Jokaisessa oppilaassamme on näkynyt huima edistyminen, jonka ei soisi" valuvan hiekkaan."

Mutta niin tai näin...minä otan kahvimukini ja menen ulos nauttimaan auringon lämmöstä.

Tervehdys lukijani

Niin se taas kalenteri kääntyy kohti kesää ,vaikkei ulkona aina siltä näytäkkään.

En voi olla palaamatta vielä tuohon vanhuspuoleen.Netin kummallisessa mailmassa on varmasti monen teistä tietämä/tuntema "naamakirja" yhteisö....no,eräänä päivänä törmäsin tällaiseen päivitykseen tai mikä se nyt on..

"Laitetaan vanhukset vankilaan ja rikolliset vanhainkoteihin! Näin vanhukset pääsevät suihkuun, harrastuksiin ja ulkoilemaan. Kukaan ei voi varastaa heiltä ja he saavat rahaa sen sijaan, että joutuvat maksamaan. Rikolliset saavat kylmää ruokaa ja saavat olla tyystin yksin, rahaa ei anneta ja valot sammutetaan klo 20:00.... Suihkuun pääsee kerran viikossa (max)? Kopio profiiliisi, jos on pokkaa."

Niin siinä kävi että minulla oli moiseen pokkaa ja sen sivulleni kopioin.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Jäin miettimään että jos todellakin vaihdettaisiin vankien ja vanhusten oloja .....kuinka pian oltaisiin taas nykytilanteessa...?

Vangit olisivat karanneet jo aikoja sitten tyytymättöminä oloihinsa.Hehän ovat omalla "kapinoinnillaan"saaneet aikaiseksi hyvät olot.Jopa niin että muista maista tullaan tänne tekemään rikoksia ,jotta päästään tänne vankilaan "lomalle".

Entä vanhukset? He todennäköisesti olisivat myös samassa asemassa kuin nytkin.Ainoana erona olisi kalterit ikkunoissa,ovethan ovat jo nyt lukittuina monissa vanhainkotien osastoilla.

Valitettavasti vanhukset eivät kykene kapinaan.Olisiko se kapinaa etten ottaisi lääkkeitäni vai olisiko kapinaa jos en anna hoitajan viedä minua suihkuun edes sitä yhtä kertaa viikossa.....Kapina loppuisi lyhyeen...

Loppujen lopuksi tulin pohdinnoissani siihen tulokseen ,että täytyykö tässä ryhtyä rikolliseksi saadakseen "inhimilliset" olot viimeisiksi elin vuosiksi..

Arvatkaapa mihin päädyin?

Hauskaa vappua kaikille.

 

Nyt se sitten on alkanut.....

siis mikä? No kevät rakkaat kanssa kulkijat :D Perjantaina olikin jo ensimmäiset narulla hyppijät koulun pihalla.Oli aurinko jo sen verran sulattanut asfalttia että siinä pystyi narua hyppimään.

Ja kevään merkki on myös se ,että oppilaiden mielestä ns."päähinepakko" on kumottu kun ensimmäiset kevät auringon säteet pilkottavat.

No ei varmasti ole kumottu...kävinkin tästä melkoisen väittelyn luokkamme prinsessan kanssa.Hän kun väitti pipon jääneen kotiin.

No ei hätää...kyllä tällaisen konkariohjaajan jemmoista pipoja löytyy....sellaisia ihan vintage- pipoja kultaiselta 80 -luvulta...sieltä ohjaajan nuoruus vuosilta...

Tarjotessani tällaista "aarretta" prinsessalle löytyi omakin pipo kummasti repusta.

Tuntuu kivalta kun kevät tulee ja luonto herää.Mutta toisaalta kyllä meidän luokan oppilaat ovat lumestakin nauttineet.Hankimme muutaman ison lapion oppilaille ja nyt onkin meidän ns.oma piha kaiveltu täyteen kuoppia, joissa on jos minkälaista "tietokonetta ja plasma -tv:tä" näppärästi lumesta rakennettuina.Harmi vain ,että välitunti tuntuu joskus olevan ihan liian lyhyt.....vaikka pidempi välkkä onkin 30 min.....vaan kaikkea ei voi saada...Mutta kyllä luontokin on ihana oppimisympäristö.....vai kuinka ?

 

Lumista alkanutta uutta vuosikymmentä ystävät.

Ei vanhustyön arki ole aina niin harmaata kuin se meille mediassa kuvataan.Ehei..se on hyvinkin koskettavaa ja hauskaa.Olen ollut nyt opiskeluihini liittyen harjoittelemassa vanhainkodissa neljä viikkoa, neljä hyvin antoisaa viikkoa.

Tuo otsikon sanamuunnoksia tapahtui eräänä joulukuisena aamupäivänä.Olin juuri syöttänyt mummolle aamupuuron ja juottanut aamukahvin, kun siinä kohensin hänen oloaan.Siirsin tyynyä ja silittelin jo harmaantunutta tukkaansa.Juttelin hänen Nasu-possustaan mummolle, kun mummo totesi että :"posunassu".Kovasti meitä molempia nauratti.Mummo siitä intoutui sanelemaan lisää muunnoksia jotka valitettavasti eivät ole julkaisu kelpoisia.....hmmm..vaikkei keho aina pysykkään mukana niin pää voi silti leikata kuin partaveitsi.En voinnut kuin nauraa mummon mukana ja leikillisesti torua häntä rumien puhumisesta.Tähän mummo totesi ,että :" tässä iässä saa puhua vaikka rumiakin "....niinhän se on,jos ei lapsena ,niin vanhana sitten.

Miten sitten tuo siveysvyö liittyy vanhustyöhön? Kyllä se liittyy..ei ehkä ihan niin kuten te sen ajattelette ,mutta minäpä kerron.Olin viemässä pyörätuolissa istuvaa mummoa wc:n asioille ja hänellä on haaroista vyötärölle kulkeva "vyö" jottei hän putoa tuolista.Vyö on tuolin selustan takana kiinni ,niin ettei mummo siihen yletä.Minä autoin mummoa pytylle ja olin unohtaa avata "vyön"..nauraen sitten sanoin mummolle että: "Eihän sitä voi nousta kun on turvavyö kiinni."Tähän tämä mummo tuumasi ettei se ole turvavyö,se on siveysvyö.Ei siihen voinnu muuta kuin nauraa mummon kanssa.

Vaikka arki onkin rankkaa muistamattomien ,ahdistuneiden vanhusten kanssa ,on se kuitenkin myös iloa.Pieni hymy vanhuksen kasvoilla kun olet syöttänyt,vaihtanut kuiviin ja vielä siinä kiireessä hiukan silittänyt poskea.

Kaiken kiireen keskellä ei pidä unohtaa inhimillistä kosketusta eikä lähimmäisen rakkautta.

Reppu täynnä uusia eväitä siirryn takaisin omaan työhön koulumailmaan.

 

Niinhän se on ,että näin joulun alla possunuha jyllää...tosin ilmeisesti meidän koulun osalta aalto on jo meidät sivuuttanut.Tosin rokotukset alkavat sitten perjantaina kun tauti alkaa olla voitettuna.Ja jos oikein hyvin käy ja rokotetta jää.....ja oikein kauniisti osaat terveydenhoitajaa imarrella ...voi sieltä irrota jokunen piikin jämä henkilökunnallekkin..

Itse kyllä hain piikin ihan terveyskeskuksesta kun kuulun opiskelujeni vuoksi hoitohenkilökuntaan.(niin,opiskelen siis lähihoitajaksi).Eipä siitä tullu kummempia oireita. Hiukan käsi kipeytyi.Mutta olettehan tekin kuullut niitä kauhujuttuja kuinka kaverin kaveri vietiin lanssilla sairaalaan ja kuinka toisen kaverin kaverin kaveri melkein halvaantu?No nämähän on niitä urbaaneja legendoja,jotka kuuluvat samaan kastiin joulupukin kanssa.Joku joskus on nähnyt mutta kukaan ei tiedä/ muista kuka sen näki tai kuuli.

Joulupukista päästäänkin sitten joulutonttuihin.Meidän ahkerat oppilaat ovat askarrelleet ihan innoissan toinen toistaan hienompia tonttuja.Kenen tontulla on hiukan lakki vinossa ja kenen tontulle sattui silmät kieroon.Vaan mitä väliä...yhdessä touhuaminen on kivaa ja siinä on aikuiset ja lapset yhtälailla liimassa.Aikuiset siksi että lapsi hiukan kaatoi liimaa ohi alustan.Erikeepperi kun on niiiiin kivaa ainetta.Ohjaajakin tykkää nyppiä sitä sormistaan ja vaatteistaan loppupäivän...

Vaan onneksi ohjaajaparkakin pääsee kohta lomalle.Ihan neljän viikon opintovapaalle ja työharjoitteluun tuttuun vanhainkotiin.Siellä sitten pitäisi vielä suorittaa yksi näyttötutkintokin.Vaan onhan se erilainen joulu kun sen viettää vanhusten kanssa.

Hyvää joulun odotusta

 

Hei taas kanssa kulkijat.
Siitä onkin taas aikaa kun olen mieltäni purkanut,mutta kiire työssä on melkoinen.
Lapset ovat koulussa vain neljä tuntia päivässä mutta sekin aika mennään veitsenterällä ja 180 lasissa.Koskaan et voi tietää kuka saa "hepulin" väärästä sana valinnasta.

Pieni välitunti joka aamupäivään menee siinä ,että oppilaat pelaavat palloa omassa pienessä pihassamme ja minä ohjaaja "parka" yritän roikkua kahvimukini kanssa ikkunassa ja väistelen kohti tulevaa palloa.Onneksi syysloman jälkeen tulee välituntia valvomaan toinen ohjaaja.Ei tarvitse palella ikkunassa.Tosin siitä on lyhyt matka hypätä ulos jos sanallinen ohjaus ei riitä.
Vielä tosin ei ole tarvinnut hypätä.

Olemme tiimissämme miettineet milloin lapsi on henkisesti liian sairas osallistuakseen opetukseen.Valitettavasti vastausta ei ole löytynyt ja onhan vanhempienkin jaksamista ajateltava.
Me kuitenkin olemme niiden lasten kanssa vain neljä tuntia viitenä päivänä viikossa kun taas vanhemmat ovat lapsensa kanssa loput ajat vuorokaudesta ja viikosta.

Mutta uskokaa pois kyllä nämä lapset ovat meille tärkeitä ja rakkaita omalla tavallaan.Huoli lasten hyvin voinnista ja jaksamisesta on kova.
Mutta samalla kukin meistä kantaa toisten tiimin jäsenten jaksamisesta huolta.
Onneksi meillä on yhteen hiileen puhaltava ,asioista samanlailla ajatteleva tiimi.
Hyvä ME !

Aurinkoista syyspäivää

Niin on taas saatu koulun arki pyörimään ja ensimmäiset sairastapauksetkin jo olleet.Vatsatautia ja nuhakuumetta,mutta ei kuitenkaan possunuhaa......vielä.

Tänä aamuna opettajan huoneessa nauttiessani aamukahvia olin hörpätä kahvit väärään kurkkuun kuunnellessani kahta opettajaa.Nuoria naisia...toisella kaksi lasta ,toisella ei lapsia.
En tiedä mistä puhe oli saannut alkunsa ,mutta jäin kuuntelemaan kun lapseton opettaja kysyi kollegaltaan:"Kukas siivoaa kun lapsi oksentaa?"
Toinen siihen kuului sanovan,että hän noutaa siistijän....
Tällöin en voinnut olla enään hiljaa,vaan sanoin :" minä en ainakaan jää odottaan siistijää,vaan siivoan itse." Tällöin tämä lapseton opettaja kivahti ettei hänkään koko päiväksi jää odottamaan....
Mutta taitaa olla ettei itse siivoa....niin tai näin ,en tiedä kuinka käytännössä siivous tapahtuu.

Joillakin vain taitaa olla työnkuva erilainen.....omasta mielestään...

Päiväni kuitenkin pelasti viisi vuotias lapsenlapseni.
Hain neidin tarhasta ja vastassa oli hurjasti irvistelevä neiti.Ensimmäinen hammas oli irronnut ja sitä piti esitellä.
Matami nukkuu kuulemma teltassaan (leikki teltta) ovet kiinni ettei hammaskeiju vain vie hammasta ennenkuin isi ja pappakin ovat irronneen hampaan nähneet.

Kyllä pienetkin asiat osaavat olla isoja asioita kun ne asettaa oikeaan mittasuhteeseen.
Kuten hampaan irtoaminen.

Tervehdys taas ystäväni

Nyt alkaa olla ohi kesätyöpesti vanhainkodissa.Ristiriitaisin tuunelmin jätän paikan ja sen mukavat,voimiensa äärirajoilla työskentelevät hoitajat ja muistamattomat vanhukset.Vanhuksista tuli minulle ystäviä, vaikka toisinaan vastatessani samaan kysymykseen jo kymmenennen kerran tunnin sisään tunsin hiukan harmistumista."miksi toinen ei voi muistaa?" Mutta yritin myös asettautua muistamattoman vanhuksen sijaan.Yrittäkääpä itse.....

Tiedät olevasi vanha(keskimääräisesti 85 v.) mutta et ymmärrä miksi vanhempasi eivät ole luonasi.Toisinaan tajuat missä olet ja harmittelet huonoa muistiasi kunnes seuraavassa hetkessä taas kysyt :"Missä me oikein olemme?", "Koskas tämä pysähtyy?"
Ja kun lapsesi/omaisesi tulevat sinua katsomaan alat kiukutella kuin pieni lapsi..."En minä tuonne tahdo,minne sinä nyt menet? Ei täältä nyt kyyneleet silmissä tarvitse pois lähteä".Seuraavassa hetkessä kun lapsesi / omaisesi ovat lähteneet kummastelet hoitajalle :" Kun eivät ne lapsetkaan ole käynneet"

Entäs kun kerran viikossa pääset kunnolla suihkuun? ehkä liikuntakykysi on jo niin huono ,että sinut viedään suihkuun wc-tuolilla....
Suihkussa sitten huudat ja kiroilet kun hoitaja pesee vaipoissa hautuneita intiimipaikkojasi.

Niinhän meille on opetettu ettei sinne ole vieraalla asiaa....vaan selitäppä vanhukselle ,että pestä täytyy...kiroilun saat palkaksi.

Vaan kun ilta koittaa ja päivällisen olet saannut syötyä niin jos satut olemaan hiukankaan oma toiminen (et siis vuoteessa jatkuvasti käänneltävä ) sinut laitetaan vuoteeseen ja yö kuntoon.Kello on tässä vaiheessa n.17.30-18.00.Iltapalan nautitkin sitten vuoteessa ja siinä odotteletkin sitten aamua kunnes hoitajilla on taas aikaa nostaa sinut katselemaan tv:tä pyörätuoliin päiväksi.Usein viimeiset aamutoimet on tehty klo 9.30 mennessä.
Joten summasummrum....jos ei vaipoissasi ole sitä isompaa ja likaisempaa tavaraa, makaat samoissa vaipoissa pahimmillaan yli 12 tuntia!
Siis jotakin pitäis päättäjien tehdä....Hei haloo!!!

Lämmintä heinäkuuta ystävät

Nyt on sitten viisi viikkoa lomaa takana ja kaksi päivää töitä lähihoitajana vanhainkodissa.Siis kouluohjaaja "nakitettiin " neljäksi viikoksi vanhainkotiin kun mokoma opiskelee lähihoitajaksi.

Eilen,ensimmäisen päivän jälkeen tuli itku,jotenkin niin pahalta tuntui kuinka ihmisen elämän loppuvaihe voi olla niin sanoin kuvaamatonta.
Miettikää...et pysty kommunikoimaan kenenkään kanssa,sinut syötetään ,vaipotetaan ja käännetään kyljeltä toiselle muutaman tunnin välein.Tv pauhaa ja ainoana seuranasi saattaa olla omiaan höpöttävä toinen vanhus.Jota et edes voi komentaa olemaan hiljaa....
Siinä näitä vanhuksia syöttäessäni mietin miksi elämän loppupuoli toisilla pitää olla näin.Miksi ei vain "kaatuisi suorilta jaloilta".
Taisin siinä lähettää yläkertaankin taivaalliselle Isälle terveiset ,että säästäisi minut tälllaiselta.

Mutta kyllä minä kunnioitan niitä ihmisiä jotka vuodesta toiseen jaksavat tehdä tuota työtä.

Ei saisi antaa tunteiden vaikuttaa ,mutta kyllä nämä ensimmäiset päivät ovat olleet raskaita ja työntäyteisiä.Ja se palkka...ei se vastaa sitä mitä tuosta työstä tulisi saada.Ja henkilökuntaa pitäisi olla enemmän ,että ehtisi jutella niiden vanhusten kanssa jotka siihen vielä pystyvät.
Iltavuorossa on kolme hoitajaa ja kaksikymmentä enemmän tai vähemmän sekavaa vanhusta.Yhden kun saat kuivitettua ja syötettyä niin jo juokset seuraavan luo.Ei siinä ehdi paljon seurustella vanhuksen kanssa.Saatikka ,että voisit viedä vanhuksia ulkoilemaan...

On se kuulkaa niin väärin.......

Ja niin ovat taas tänään kaikki Suomen koululaiset kirmanneet suvi virren saattamina kesälaitumille.Niin myös meidän koululaiset.
Jostakin kumman syystä minulle tuo suvivirren laulaminen on aina yhtä vaikeaa.Kyllä siinä tulee joka vuosi "tippa linssiin."

Nyt varsinkin kun nykyiset kuutoset ovat aloittaneet koulutaipaleensa minun kanssani yhtä aikaa....siis olen tullut taloon samana syksynä kun nyt koulun jättävät kutoset.

Kovasti yrittivät kutoset olla isoja,mutta kyllä tunnelma oli haikea..onhan heillä edessä kokonaan uudet opettajat ja koulurakennukset.
Ei ole enään se turvallinen lähikoulu vaan iso ja valtava yläaste jossa jokainen asia pitää itse hoitaa ja ottaa selvää.

Kaiken muun haikeuden lisäksi koulumme yksi vanhimmista opettajista jäi eläkkeelle. Kyllä sitä on monet itkun ja naurun kyyneleet vuodatettu viime viikkoina.

....mutta kyllähän opettajien kelpaa lomailla,koko kesä lomaa...toista se on avustaja parkojen jotka osan kesästä raataa ties missä...

No älkää nyt huolestuko,ihan mukaviahan ne meidän kesätyöpaikat on .Itse menen vanhainkotiin kuukaudeksi töihin joten siinäkin tulee uusi kokemus rikastuttamaan elämää...

Hyvää kesää kaikille,minä alan nyt lomailla :D

Nythän on niin ,että joskus onnellinen ohjaajakin pääsee välitunnin aikana opettajan huoneeseen ja saa jopa kahvinsa juoda rauhassa.....

Älkäähän nyt luulko ,ettei ohjaajilla ole asiaa koko pyhättöön...ehei,kyllähän mekin siellä istutaan, jos ei satu olemaan listan mukainen välitunti valvonta.

Sattui siinä sitten eräänä päivänä neljännen luokan opettaja korjaamaan ympäristötiedon kokeita ja ennen koetta oli käsitelty jääkautta.
Opettaja oli kokeessa kysynyt :"milloin oli viimeisin jääkausi?" Tarkoittaen tietenkin satojatuhansia vuosia sitten.....tähän kysymykseen oli Jari-Pekka vastannut viisaana että :" viime talvena."
Niin ,olihan kyllä viime talvena kylmää mutta ei kuitenkaan ihan jääkausi.Jotenkin oli nyt Jari-Pekalla jäännyt tunneilla kuunteleminen ja kokeeseen lukeminen toisarvoiseksi seikaksi.

Ei siinä mitään jos kokeessa väärin vastaa,onhan edes opettajalla joskus mietittävää kuinka saa Jari-Pekat ja Milla-Maariat ymmärtämään asian.
Ja saahan opettaja kollegansa miettimään omia opetustapojaan.
Sekä ohjaajat nauramaan onnellisina etteivät ole opettajia ......
Oppilailla kun mielessä on vain IRC:it ja tietokoneiden pelimailmat.

Nyt se vihdoinkin alkoi...nimittäin ihan virallisesti kevät.
Meidän koulussa se tarkoittaa vappu aattona vietettävää kyky päivää.Päivää jolloin halukkaat ja innokkaat saavat esiintyä lavalla ja esittää mitä haluavat.Päivään kuuluu myös naamiais- pukeutuminen henkilökuntaa myöten.

Tänään koulussa saattoi nähdä huiman pitkän Peppi Pitkätossun ja myös aivan pienen Pepin.Henkilökunnan joukossa vilahteli leijonaa,karhua,sheriffiä ja Shrekin vaimoa....lasten asuina oli Hämähäkkimiestä ,Zorroa ja vaikka mitä kummajaisia.

Lavalla sensijaan nähtiin missikisaa,beatbox esitystä,vitsejä ja satuja ja tottakai laulajia.Soittoa ja voimistelua sekä tanssia unohtamatta.Eli paikallinen Talent-kilpailu.
Mutta koko kykypäivän taisi huipentaa jo perinteeksi muodostunut koko henkilökunnan esitys.Mukana siivoojista talonmieheen ja rehtoriin.Siis kaikki mahdolliset koulun aikuiset.Tänä vuonna teemana oli "Joubenlambi"...luit ihan oikein...Siinä hyppi henkilökunta lavalla kuka millasissa vermeissä...mutta tylliä oli jokaisella....ja lapsilla oli hauskaa.

Henkilökunta esiintyy joka vuosi ilman ennakko harjoituksia ja sen enempää suunnittelematta.
Ainoa mikä on päätetty on aihe.
Lapset osaavat jo odottaa aikuisten esitystä....onhan se mahtavaa kun koulun aikuisetkin laittavat itsensä likoon.

Kaiken kruunaa vappu-disco.Eihän siellä oikein kukaan tanssi mutta kivaa on....
Joten näissä tunnelmissa kaikille hyvää vappua ja kevättä.

Olettehan te kuulleet sanonnan :" Aina sattuu ja tapahtuu"?
Hyvä,nimittäin minulle tuntuu aina tapahtuvan ja sattuvan.
Nytkin tässä istuskelen vasen jalka korkeammalla kun kävi työtapaturma.Tai sellaiseksi se luokitellaan ,minulle se on arkea.Kävi nimittäin niin ,että Jari-Petteri päätti olla kiukkuinen ja vähän kouluttaa avustajaa.Niin sitten poika päätti koko pienen voimansa ladaten potkaista minua sääreen.
Ja nyt siis sääri on kantapäähän asti sinisen kirjava...voi kuulkaa et on komia näky...

Vaan sitten hiukan toisenlaiseen tapaturmaan.Tämä ohjaaja taitaa jo olla koulussa hiljaksiin legendan maineessa ja syy siihen on "tapaturma".
"Tapaturma" josta ei tehdä ilmoitusta vakuutusyhtiölle tai esimiehelle.
Aivan......sain kollegalta jälki-istuntoa tunnin kun tulin sanoneeksi "helkkari" oppilaiden kuullen.
Eihän siinä auttanut muu kuin nöyrästi pyytää aikuiselta lapselta allekirjoitus ja istua kollegan kanssa eräänä perjantaina koulun jälkeen kahvilla koulussa tunti ylimääräistä.
Tosin oppilaat eivät tiedä kahvittelusta mitään..mutta ei kerrotakkaan oppilaille...

Vauhdikasta viikon aloitusta...

Työskentelen tätä nykyään ns.lukkariluokassa jossa lapset ovat jaksolla (eri pituisia aikoja) kun omassa luokassa tai koulussa asiat eivät suju.Luokassamme on viisi lasta ykkösestä kuutoseen.Luokan idea on se ,että lapsi siellä opettelee sosiaalisia taitoja ja tilanne omassa koulussa sinä aikana palautuu normaaliksi.Useinhan tilanne siellä ns.kotikoulussa on kriisiytynyt lapsen käytöksen vuoksi.

Tänä aamuna päätti pienin oppilaamme Jukka-Petteri sitten "kränkätä" koko rahan edestä.Hän oli juuri viikon loppuna viettänyt kahdeksan- vuotis synttäreitään ja oli sitten ilmeisesti nukkunut huonosti.
Aluksi meillä oli äidinkieltä ja vaikka Jukka-Petteri on todella taitava lukija ei lukeminen huvittanut yhtään.
Siirryimme sitten "toimistoon" ( erillinen huone luokkamme vieressä) työskentelemään.Homma ei kuitenkaan huvittanut vaan meni kiinnipito- tilanteeseen.Jukka-Petteri raivosi ja huusi aikansa kunnes halusi istua "johtajan" tuoliin.( aikuisten työtuoli )

Edelleenkään ei työnteko huvittanut ja poika päättikin seuraavaksi mennä kaappiin istumaan ja luonnollisesti ovi kiinni.
Aikansa siellä istuttuaan hän aukaisi oven, mutta jatkoi kaapissa istumista.
Jukka-Petteri jatkoi kiukuttelua ja sanoi ,ettei hän laske ykkösen kirjaa koska hän on jo kahdeksan ja on kakkosella.
Istuuduin kaapin eteen lattialle ja juttelin pojalle rauhallisesti. Nappasin viereisestä hyllystä kakkosten matikan kirjan, jota sitten katseltiin ja hiukan laskettiinkin.
Pian kuitenkin ehdotin palaamista omaan kirjaan ja Jukka-Petteri suostui....istuen kuitenkin kaapissa.....
Minä siis istuin kaapin edessä lattiallla ja laskimme useamman sivun.Istuessani siinä lattialla ajattelin ,että voihan sitä työtään näinkin tehdä.....olkoon toinen kaapissa jos kerta tahtoo.....tulihan kuitenkin laskut laskettua ja poika rauhoittui.....voi kai sitä näinkin koulua käydä ?

Tervehdys ystävät pitkästä aikaa...

Ihan piti palata kevään kunniaksi näille areenoille,johan tuossa aikaa vierähtikin... mutta niihin kevään merkkeihin mennäkseni.
Yksi varma merkki kevään tulosta on tämä koirankakka keskustelu lehtien palstoilla.Mutta en siihen viitsi tässä puuttua ,hoitakoot muut sen.

Mutta vielä varmempi kevään merkki on koulussa lasten esiin kaivamat hyppynarut.Tänään oli jo yksi luokallinen oppilaita innoissaan välitunnilla hyppäämässä narua.Taisivat olla kolmas luokkalaisia.Siinä hyppivät sekaisin iloisina tytöt ja pojat.Kenellekään ei naurettu ja kaikki mahtuivat mukaan taidoista riippumatta.

Mutta entäs koulun vanhimmat oppilaat? Siis kutoset.....
Ah sitä sipinää ja supatusta kun laumassa keskusteltiin kuka kenenkin kanssa seurustelee ja kuinka kauan ne on ollut yhdessä jne.
Siis miettikää...ikää nipin napin 12 vuotta...

Muistan itse vielä tuossa iässä leikkineeni nukeilla...no onhan siitä jo toki aikaa.
Mutta omat tyttäreni vielä kahdeksan ja kymmenen vuotta sitten ollessaan tuon ikäisiä leikivät Barbeilla ,joissa ei edes Kenille ollut tilaa.( se Barbien poikaystävä siis,tiedättehän? )

Minä vaan ihmettelen mihin kuudesluokkalaisilla oikein on kiire? Kyllä niitä aikuisten leikkejä ehtii leikkiä vielä myöhemminkin.
Vai olenko ihan väärässä?