Tuskailin ajanvaraustilanteeni kanssa viimeksi tänään. Vapaat ajat alkavat täyttyä, mutta Veli-Matti-Sakari halusi välttämättä varata ajan. En jaksanut ruveta esitelmöimään, ettei minulle kannattaisi turhaan varata aikaa. Veli-Matti-Sakari tulee nimittäin pettymään, jos tapaamiselta suuria odottaa.
Olen tavannut Veli-Matti-Sakarin kerran aiemmin, eikä hänen asiansa silloinkaan olisi vaatinut sosiaalityöntekijän tapaamista. Hän on nimittäin eronnut, ja hänellä on vaimonsa kanssa tehty sopimus siitä, kuka lapsia kulloinkin pitää ja minkä pituisia aikoja. Veli-Matti-Sakari on ihan työssäkäyvä ihminen, mutta loukannut nyt rakennustyömaalla jalkansa ja joutunut sairaslomalle. Siinä menevät siis tulot vähäksi aikaa sekaisin ennen kuin Kelan sairauspäivärahat alkavat pyöriä. Ja lapset tulossa viikonlopuksi isänsä luo. No, sattuuhan sitä. Toimeentulotukea tarvittaisiin. Selaan päätteeltä Veli-Matti-Sakarin tietoja sen verran, että huomaan hänen paperinsa jo arkistoidun. Viimeksi hänellä on ollut palkkatuloa ja hänen hakemuksensa on käsitellyt etuuskäsittelijä. Eli palkkatuloa ja odotettavissa olevaa sairauspäivärahaa Kelasta, ehkä asumistukea? Etuoikeutettu tulo tietysti vähennetään palkasta. Vuokra, sähkö, vesi, työmatkakulut, ehkä jalkavammaan määrätyt lääkkeet? Niin, ja lapset tietysti. Montakohan lasta niitä olikaan ja minkä ikäisiä? Sopimus lasten tapaamisesta lienee arkistoitujen papereiden joukossa, täytyypä tilata arkistonhoitajalta nähtäväksi siis.
Voi hemmetti, miksi ihmeessä suostuin varaamaan tälle isälle ajan? Hänellä kun on tilapäinen rahapula ja muutama lisäsuu tulossa ruokittavaksi...etuuskäsittelijä olisi aivan hyvin voinut ottaa hakemuksen kirjallisesti ja tarkistaa lasten iät ja sopimukset ja sitten tehdä laskelman, ohjelmahan sen toimeentulotuen määrän laskee...
Viime aikoina laivanrakennuksesta, makeis- ja paperitehtailta on lomautettu väkeä (tai osalta loppunut työ kokonaan). Osa on siirtynyt eläkkeelle, osa toisiin tehtäviin, osa jäänyt kokonaan ilman työtä. Kokonaan työttömäksi jäävien tilanne on vähän erilainen kuin niiden, jotka ovat vain hetkellisesti työttömiä, mutta joilla kuitenkin työ jossain muodossa – tai toisessa työpaikassa – jatkuu. He ovat vain väliaikaisesti työttömiä. En lähde analysoimaan sitä, miltä heistä tuntuu työtoverin kohtalo, tai kokevatko he iloa edes siitä, että oma työ säilyi. Vain faktat pöytään: he ovat väliaikaisesti työttömiä. Kenties toimeentulotuen tarpeessa. On heitäkin toki ravisteltu, revitty irti normaalista arjesta, he ovat ehkä järkyttyneitä tilapäisestäkin työttömyydestä, mutta heidän tulevaisuutensa on kuitenkin valoisa.
Eivät he ole asiakkaita, joiden kanssa sosiaalityössä tehdään työtä. Ei ole mitään tehtävää; kaikki olisi hyvin, jos olisi vain se työpaikka. Koska tulevaisuus on turvattu, tilapäinen työttömyys ei todennäköisesti ehdi masentaa ihmistä, sairastuttaa, erakoittaa, aiheuttaa juomaputkea, mielenterveysongelmia, vuokrien maksamatta jättämistä, perheriitoja...Tällä tavoin minä joudun PRIORISOIMAAN; rajaamaan asiakkaita ja eväämään heiltä pääsyn sosiaalityöntekijän luo. Kun he tarvitsevat apua vain tilapäiseen rahapulaan, he voivat laittaa kirjallisen hakemuksen, johon etuuskäsittelijä tekee päätöksen.
Ne, jotka jäivät tässä jaossa kokonaan ilman työtä, ovat edellisiä asiakkaita paljon suuremmassa vaarassa masentua, sairastua, ajautua pitkäaikaistyöttömyyteen ja niin edelleen. Heille ei välttämättä käy huonosti, mutta paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin niille, joilla jo on seuraava työpaikka tiedossa.
Tiedän kuitenkin käyvän niin, että osa niistäkin, joilla uusi työpaikka on tiedossa, tulee haluamaan ajan sosiaalityöntekijälle. Näpyttelen ajanvarauksella koneelle siis erilaisten tulojen ja menojen summia ja tietokoneohjelma laskee erotuksen. Ou jee, sanonpa teille, että EVVK (ei vois vähempää kiinnostaa). Siis ne, jotka OIKEASTI tarvitsisivat sen ajanvarauksen ja jotka uhkaavat tippua yhteiskunnan ulkoreunalle, eivät saa aikaa, koska ne, jotka eivät aikaa tarvitse, lasketuttavat toimeentulotukeaan sosiaalityöntekijällä! Paradoksaalista.
Miksi te Veli-Matti-Sakarit ja kaikki muut olette niin itsekkäitä? Miksi te riistätte oikeasti apua tarvitsevilta mahdollisuuden saada sitä ja miksi te riistätte minulta mahdollisuuden tehdä koulutustani vastaavaa työtä, miksi kiusaatte minua lippulappusillanne, joiden tiedot kuka hyvänsä pystyy naputtelemaan laskentaohjelmaan? Miksi haluatte varata ajan juuri minulta?
Mikä on siis tämän päivän opetus? Please, älkää aina ängetkö sosiaalityöntekijän juttusille, muutkin ammattihenkilöt voivat asiaanne hoitaa.
P.S. Veli-Matti-Sakari on keksitty nimi.