Työelämän perinteiset arvot ovat muutoksen kourissa, osoittaa Jyväskylän yliopistossa syksyllä valmistunut väitöskirja. Tutkimuksen mukaan lojaalisuus on mennyttä aikaa työelämässä ja työnantaja sen paremmin kuin työntekijäkään eivät sitoudu kumpikaan toisiinsa.

Filosofian lisensiaatti Sanna Joensuun yhteisöviestintää tarkasteleva väitöskirja Postmoderni työntekijä kehittää mieluummin itseään kuin organisaatiota osoittaa sen, minkä varmasti moni tuntee nahoissaan: työntekijän on oltava valmis venymään ja sietämään epävarmuutta ja muutosta.

Vastineeksi työnantaja tarjoaa sillä hetkellä työpaikan, palkitsee suorituksista ja maksaa tarpeeksi korkeaa palkkaa työntekijän monipuolisia taitoja vastaan.

Jokainen voi varmasti samantien arvioida kuinka sitoutunut on työnantajaansa ja tunteeko, että työnantaja puolestaan huolehtii työntekijänsä hyvinvoinnista. Pätkätyön yleistyessä lojaalisuutta ei varmasti kohta edellytetäkään puolin tai toisin, vaikka se lisäisikin työviihtyisyyttä.

Tutkimuksesta selviää, että työviihtyisyys korostuu tutkimuksen mukaan työpaikoilla yhä enemmän, koska monilahjakkaista työntekijöistä kilpaillaan.

Samaan aikaan hyvinvointi jakautuu kuitenkin kahtia: toisaalla ovat menestyvät, postmodernit yksilöt ja toisaalla syrjäytyvät, kouluttamattomat yksilöt.

Tämän kahtiajaon syvenemisestä on huolestunut myös Suomen Mielenterveysseura valtuustokannanotossaan 18.11.2006. Siinä yhtenä kahtiajakoa syventävänä tekijänä nähdään juuri työelämän vaatimat jatkuvat joustot. Ne tuottavat epävarmuutta ja ongelmia ja vievät toivon tulevaisuudelta.

Sanna Joensuu muistuttaa kuitenkin, ettei hänen tutkimuksensa tuloksia voida yleistää kaikkia organisaatioita koskeviksi, vaan että Suomesta löytyy varmasti vielä työpaikkoja, joissa perinteiset mallit toimivat.

Kumpaa mallia sinun työpaikallasi noudatetaan?