Asun kaupungissa, jonka sanotaan olevan oleellinen osa Suomen ruuansulatuskanavaa. Niin, Turku ei välttämättä ole se vähiten parjatuin kaupunki, mutta kyllä helsinkiläisistäkin esiintyy mielipiteitä. Helsinkiläinen ei esimerkiksi näe elämää kehä III:n ulkopuolella ja käyttäytyy todella reteesti. Helsinkiläinen kutsuu kotipaikkakuntaansa Stadiksi, koska vain juntit maalaiset puhuvat Hesasta. Stereotypioiden muokkaamat mielikuvat elävät ihmisten mielissä vahvoina, vaikka hyvin tiedostaisikin kaupungin koostuvan monenlaisista ihmisistä.

Niin sanottu Helsinki-keskeisyys ärsyttää monia muualla asuvia. Palvelut ja taloudelliset voimavarat tuntuvat valuvan ihmisten mukana pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin pienempien paikkakuntien kustannuksella. Monien kohdalla käy niin, että oman alan töitä ei löydy kotipaikkakunnalta, vaan on suunnattava Helsinkiin, vaikka sinne ei välttämättä haluaisikaan. Toisaalta esimerkiksi pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pulaa pienemmissäkin kunnissa.

Usein Helsinkiä vastustavat argumentit koskevat kustannustasoa ja levottomuutta. Valitako kaksio Helsingistä vai omakotitalo pienemmältä paikkakunnalta, kun molemmat maksavat saman verran? Helsinki on myös suhteellisen suuri kaupunki, jossa sosiaaliset ongelmat ovat näkyvämpiä kuin muualla Suomessa. Toisaalta pienemmissä kaupungeissa on omat haittapuolensa. Niissä on esimerkiksi todennäköisempää törmätä vapaa-ajalla omiin asiakkaisiinsa kuin Helsingissä.

Vietän tämän kesän korkeakouluharjoittelijana Sosiaaliportissa, joka tarjoaa sosiaalipolitiikan opiskelijalle mainion näköalapaikan sosiaalialaan. Ja mikä on parasta - Sosiaaliportti palvelee kaikkia sosiaalialan ammattilaisia paikkakunnasta riippumatta.

Tämä on ensimmäinen kesäni Helsingissä. Havainnoin ja hengitän kaupungin mahdollisuuksia innoissani. Taidan olla kaikesta huolimatta ihastunut.
 

Päivi Rastas