Verkkomaailman mahdollisuudet uutisoinnissa ovat rajattomat. Toisaalta, rajattomuus koskee yhtälailla väärää informaatiota. Historia tuntee useita tapauksia median räikeistä provokaatioista aggressiivisen politiikan oikeuttamiseksi. Georgian ja Venäjän kriisissä sotapropaganda ja epäluotettava uutisointi puolin ja toisin on jälleen ollut tapahtumien keskiössä. "Sodan ensimmäinen uhri on totuus" lienee onnistuneen uutisoinnin suurin virhe.

Mistä totuuden tietää? Lähimmäksi totuutta pääsee vain olemalla itse aktiivinen. Verkossa on tarjolla valtava määrä tietoa, se pitää vain osata etsiä. Tieto internetissä on sirpaleina pitkin polkuja. Verkon suurin haaste on tehdä tiedon haku helpommaksi.

Sosiaaliportin kaltaiset palvelut, jotka kokoavat yhteen lakitiedon, asiantuntijatiedon, eri tiedontuottajat kolmannen sektorin toimijoista aina ministeriötasolle asti, sekä tuovat esiin myös yksittäisten ihmisten äänen, auttavat saamaan asioista totuudenmukaisemman kuvan. Kun tieto samasta asiakokonaisuudesta on tuotettu monelta eri taholta ja vaihtelevista näkökulmista, se antaa mahdollisuuden oikeanlaisen käsityksen muodostamiseksi.

Tieteellisen tiedon ja arjen kokemuksien oleminen samassa osoitteessa yhdistää kaksi merkittävää kanavaa. Todellisen elämän tuntu välittyy blogeista ja verkkokeskusteluista. Seuratessani irakilaisen Ahmedin blogia aina siihen asti, kunnes hän viime huhtikuussa menehtyi, Irakin sota käsitteellistyi minulle henkilökohtaisemmin. Ero on huikea, jos vertaa siihen, että olisin seurannut tilannetta vain televisiosta tai radiosta.

Verkolla on vietävästi valtaa, nähtäväksi jää, kääntyykö se kohti voittoa vai tuhoa. Minä jatkan näytöksen seurantaa Sosiaaliportin ulkopuolelta. Kiitän ja kumarran upeasta kesästä, verkossa tavataan vastaisuudessakin.