Itselleni varma syksyn alkamisen merkki on ollut jo yli kymmenen vuoden ajan Rakkautta ja Anarkiaa leffafestarit. Vuosi toisensa perään havahdun elokuussa odottamaan ennakkotietoja tulevista elokuvista. Syyskuun alussa sarjalipun ja katalogin ilmestymisen myötä alkaa elokuvien katsomisen suunnittelu.

Katalogin elokuvaesittelyjen tulkinta lähentelee hermeneutiikkaa. Vuosittain sattuu sekä iloisia että ikäviä yllätyksiä. Ne on vain hyväksyttävä olennaiseksi osaksi festareita. Katalogin paljon hehkutettu tsekkiläinen rockodysseia saattaakin katsomiskokemuksessa paljastua karmeaksi soovaksi, josta kuitenkin vieruskaveri tykkää järjettömästi.

Kuten sosiaalityössä niin myös leffafestareilla toisistaan radikaalista eriävät kannat saattavat keskustelun kuluessa yhdentyä ja muuttua. Parhaimmillaan elokuvasta keskustelu laajentaa tulkintaa tai tuo näkyviin tarinasta tasoja, joita ei itse tullut ajatelleeksi.

Tämän vuoden elokuvista, festivaalin ollessa puolivälissä, eniten ajatuksia on jättänyt jälkeensä ruotsalainen Fyra nyanser av brunt (esittely suomeksi ja ruotsiksi). Reiluun kolmetuntiseen elokuvaan ei vielä parin päivän jälkeenkään sen näkemisestä osaa suhtautua. Elokuva koostuu neljästä toisiinsa liittymättömästä tarinasta (Landis, En dålig idé, Min sista vilja ja Pappas lilla tjockis videoklipit SVT:n sivuilta).

Elokuvan tarinoiden maailmat ja ihmiset ovat joko totaalisen vinksahtaneita tai liiankin tavallisia. Katsojana en vain tiedä kumpaa. Sama tuttuuden ja vinouden yhdistelmä leijuu koko elokuvassa. Tapahtumat ovat mahdollisia, mutta epätodennäköisiä, vähän niin kuin oikeassakin elämässä. Perheen poika kärventää isänsä pahemman kerran lemmikkieläinten krematoriossa tai 70-luvun ministeriä esittävä puupatsas riivaa designhotellin omistajan mielipuoliseen raivoon. Elokuvasalissa en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Useimmat valitsivat naurun. Toivottavasti elokuva tulee meilläkin normaaliin levitykseen ja sarjana televisioon. Suosittelen.

R&A:ssa esitetään lukuisia elokuvia, joiden juonenkäänteet sisältävät silmitöntä väkivaltaa, päällekäyvää ahdistuneisuutta ja runsasta huumeiden käyttöä. Asioita, joita kaikki eivät halua nähdä edes elokuvissa, varsinkaan rankan työpäivän jälkeen, jonka aikana on työskennellyt samojen ilmiöiden kanssa aivan oikeasti.