Valtakunnalliset sosiaalityön tutkimuksen päivät järjestettiin 12.–13.2.2009 Turussa teemalla Moniammatillisuus sosiaalityön mahdollisuutena.
Päiville oli kokoontunut noin 300 sosiaalialan asiantuntijaa ja opiskelijaa pohtimaan, mihin sosiaalityö tarvitsee moniammatillisuutta. Teemasta kuultiin vaikuttavia puheenvuoroja, jotka puolsivat moniammatillisuuden tarvetta sosiaalityössä sekä toivat ilmi aihetta koskevia teräviä huomioita.
Onnistuessaan moniammatillisuus tukee mitä parhaimmalla tavalla sosiaalityön ydintä. Sosiaalialan ammattilaisille on ominaista oman osaamisen jatkuva tarkkailu ja kehittäminen, ja siksi päivien puheenvuoroista nousi esiin myös moniammatillisuuden heikkoja kohtia. Näiden varjopuolien huomioiminen on tärkeää jo pelkästään siksi, että termi moniammatillisuus itsessään sisältää viittauksen epämääräisyyteen, kuten professori Jukka Aaltonen totesi.
Turun apulaiskaupunginjohtaja Maija Kyttä sanoi päivien avajaispuheessa, että verkostomaisen työtavan ei tulisi olla itseisarvo. Toimitusjohtaja Merja Anis esittikin kysymyksen, onko moniammatillisuudessa kyse yrityksestä muuttaa kulttuuria tuomalla yhteisöllisyys ammatilliseksi toiminnaksi?
Erikoistutkija Tarja Heino huomautti moniammatillisuuden annista asiakkaan näkökulmasta. Vaikka moniammatillisuus hyödyttää tilannearvion tekemisessä, se ei ole yhtä kuin asiakkaan osallisuus. Itse asiassa tulisikin miettiä, heikentyykö asiakkaan mahdollisuus luottamukselliseen puheenvuoroon moniammatillisuuden myötä?
Moniammatillisuudesta ei myöskään voi erottaa byrokratian narskuvia rattaita. Kuka vastaa asioiden käytännön etenemisestä moniammatillisessa työryhmässä? Mitä jos vastuuta siirretään niin, että se lopulta häviää moniammatillisiin verkostoihin? Lisääkö sektorien rajoilla toimiva sekä ne ylittävä työtapa byrokratiaa?
Tutkimusprofessori Tom Arnkiln huomioitsi ansiokkaasti, että arki itsessään ei ole sektorijakoinen, vaan byrokratiat. Arnkil totesi, että palvelujärjestelmä on onnistunut, jos ongelmat voidaan jakaa siististi ammatillisen työnjaon mukaan. Tutkimusprofessori Matti Rimpelä puolestaan painotti tiedon ja osaamisen virtaamista sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti.
Yksinkertainen lopputulema lienee se, että moniammatillisuus hyödyttää sosiaalityötä, jos se toimii. Toimiakseen moniammatillisuus sosiaalityössä vaatii sektorien välistä kommunikaatiota sekä eri positioiden ja niiden erilaisuuden kunnioittamista. Onnistumisen pallo on jokaisella sosiaalialan työntekijällä itsellään. Sitä palloa on hyvä heitellä, jos on varma, että joku toinen saa siitä kopin.