Arviointifoorumien toinen tilaisuus järjestettiin Mikkelissä, Etelä-Savossa. Tampereen tilaisuuteen verrattuna tilaisuus oli jotenkin vähemmän juhlallinen ja varsinaisista asioistakin ehdittiin keskustella enemmän.

Jo näiden kahden tilaisuuden perusteella rohkenen ennustaa, että ainakin kritiikki hankehässäkkää, -sirkusta tai -myllyä kohtaan tulee jatkumaan. Tulevaisuudessa toivotaan pitkäjänteisiä kehittämisen ja tutkimuksen rakenteita, joissa kehittäminen ja tutkimus ovat kiinteässä suhteessa sosiaalialan työhön. Kehittämistyön haaste liittyy myös kehittämisen ja perustyön suhteeseen, sillä useammassakin puheenvuorossa tuotiin esille peruspalveluiden hidas rapistuminen. Tulkitsisin Vaalijalan kuntayhtymän sosiaaliasiamiehen Satu Syrjälän puheenvuoroa siten, että kehittämisestä ja hankkeista ei ole mihinkään, jos perustyössä ei pystytä ja uskalleta kohdata asiakkaita juuri niine tarpeineen, joiden kanssa he tulevat työntekijää tapaamaan.

Kritiikin lisäksi sosiaalialan kehittämishanke on toiminut paikallisen, alueellisen, seudullisen, maakunnallisen ja kansallisen yhteistyön lisääjänä. Mielestäni Hirvensalmen perusturvajohtaja Timo Talo kuvasi osuvasti tapahtunutta muutosta: "Muutama vuosi sitten yhteistyö oli satunnaista, nyt se on vilkasta ja lähes päivittäistä. Enää ei keskustella mitä on seutu tai mitä on yhteistyö. Nyt sitä tehdään. Sosiaalitoimen alueella yhteistyö on lisääntynyt vilkkaasti luonnolliseksi osaksi toimintaa."

Sosiaalialan kehittämishanke näyttäisikin onnistuneen ainakin aktivoimaan paikallisia inhimillisiä resursseja, jolloin toimeliaisuus on lisääntynyt määrällisesti, mutta se on myös muuttunut laadullisesti tavoitteelliseksi toiminnaksi. Tai kuten Mikkelin apulaiskaupunginjohtaja Juhani Alanen asian ilmaisi "sosiaalinen pääoma ei käytettäessä vähene". Tosiaan, tilaisuuden perusteella Etelä-Savon sosiaalinen pääoma on lähtenyt kasvamaan korkoa. Esimerkiksi vaikka jollekin hankesuunnitelmalle ei oltaisikaan saatu avustuksia, niin hanke on päätetty toteuttaa itse, omin voimin.

Toinen puheenvuoroissa usein toistunut teema on ollut se, että hankkeen myötä asiakkaat ovat tulleet huomioiduiksi aiempaa paremmin. Kehittämistä ei ajatella organisaatio- tai työntekijälähtöisesti vaan lähtökohtaisesti ihmisten arjen ja esimerkiksi palveluiden tasavertaisen saatavuuden perusteilla.

Lopuksi savolainen pähkinä purtavaksi, mikä on JJR?

> lue Mikkelin puheenvuorot