Sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinoistamiselle ei näy loppua. Miksihän, vaikka sen tuottavuudesta ei ole näyttöä, pikemminkin päinvastoin. Esimerkiksi eräässä Päijät-Hämeen pikkukunnassa sos- ja terveyspalvelut liikelaitostettiin ihan etunenässä ja nyt kunta maksaa palveluista lisää liikelaitokselle melkein kaksi miljoonaa.
Olen sivusta joutunut seuraamaan kyseisen liikelaitoksen tuottamia kotihoitopalveluja, niissä ei enää kokonaisuus toimi. Mitä siitä, vaikka esim. vanhus joutuisikin sairaalahoitoon, kun kerran liikelaitoksella on vapaita sairaalapaikkoja, niin niistä täytyy saada rahat pois maksajilta. Kun kotihoitoon panostettaisiin himpun verran enemmän, otettaisiin esim. infektioiden toteamiseksi tarvittavat kokeet kotona ajoissa, niin infektio ei johtaisi sairaalahoitoon. Näytteiden otto on tietysti hidasta, varsinkin vanhuksilla. He ovat liian hitaita tuottamaan tulosta.
Niinpä sitten koe jää ottamatta ja vanhus joutuu sairaalahoitoon ja kunta maksaa. Vanhukselle olisi inhimillisempaa saada olla kotiympäristössään. Äkilliset sairaalaan joutumiset järkyttävät vanhuksia ja usein aiheuttavat tai pahentavat muistihäiriöitä ym.

Oli jotenkin ihan uskomatonta, kun kotisairaanhoitaja ei ehtinyt ottaa näytettä mm. siksi, että piti kiirehtiä laittamaan lähete ensin koneelle. Ja näytteen ottoa oli jo viivytelty monta viikkoa ilmeisistä oireista huolimatta.

Vastaavia esimerkkejä ja vielä karmeampia markkinoistamisen epäinhimillisyydestä ja kalleudesta löytyisi vaikka millä mitalla. Omalla työpaikallani kuljetaan myös reippaasti markkinatalouden suuntaan. Julkisesti kerrotaan, että kysymyksessä on potilaslähtöinen uudistus, vaikka kaikessa näyttää siltä, että kysymyksessä on systeemilähtöinen uudistus. Ei voi kun kysyä, mikä avaisi silmät.

Tämä kaikki hullutus liittyy tähän yksityistämisvyöryyn, mikä kuntien palveluja on nyt murskaamassa. Asiakaslähtöisyys. Yäk mikä valhe.
Kun humaaneja, henkisiä arvoja aletaan mittaamaan ja hinnoittelemaan, se on suora tie turmioon. Tämä on nähty suuremmissakin kaupungeissa. Eikö esim. palvelusetelien tarjoaminen huonokuntoisille vanhuksille ole jo kaiken huippu. Ja vedotaan yksilövapauteen valita itselle sopivat palvelut. Mistä valitaan? Kauppakeskuksistako? Ja mihin hintaan, jos kunnallinen vaihtoehto rapautuu johdon kiinnostuksen puutteeseen. Timantti kysyy naulan kantaan: kuka avaisi silmät.