Suomessa vierailulla oleva hollantilainen ystäväni oli tutustunut nuoreen helsinkiläismieheen, joka oli kertonut ystävälleni olevansa avohoidossa. "In Finland we have this system called Open Air Mental Care", mies oli sanonut ja lisännyt vielä että "it's pretty nice."

Mielenterveyspalvelujen suuntaaminen avohoitoon on ollut viime vuosien trendi, jonka yhtenä tarkoituksena on ollut taata useampien apua tarvitsevien pääsy hoidon piiriin. Avohoito on tervetullut ratkaisu monelle, jotka sen turvin pystyvät jatkamaan elämäänsä. Valitettavaa kuitenkin on, että Suomessa syrjäytyneiden moniongelmaisten määrä on huomattava, jolloin avohoito huono-osaisuuden kasautumisen ratkaisemiseksi ei ole riittävä vaihtoehto.

Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Timo Peltovuori totesi Ylelle antamassaan haastattelussa, että terveys- ja mielenterveysjärjestelmällä on hyvin vähän mahdollisuuksia auttaa moniongelmaisia asiakkaita ja vaikuttaa huono-osaisuuden katkaisuun. Peltovuori lisäsi, että parasta ennaltaehkäisyä on hyvä yhteiskuntapolitiikka muulla tavoin.

Yhdyn Peltovuoren mielipiteeseen, sillä syrjäytyneiden auttamista ei voida hoitaa yksin terveyspuolella, joskaan ei myöskään sosiaalipuolella. Toisaalta, sosiaali- ja terveyspolitiikka ovat valtion tasolla yhä enemmän kytköksissä toisiinsa, josta osoituksena esimerkiksi Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen fuusioituminen.

Sosiaaliportin konsulttipalveluun tullut kysymys siitä, voiko lastensuojeluyksikössä työskentelevä psykiatrinen sairaanhoitaja kirjata asiansa sosiaalihuollon asiapapereihin terveydenhuollon edustajana, tiivistää kentältä kantautuvan viestin. Sosiaali- ja terveyspolitiikan yhdessä toimiminen paikallistasolla ei ole täysin selvää. Sairaalassa työskenteleville sosiaalityöntekijöille on arkipäiväistä sukkuloida kahden eri järjestelmän välillä ja kirjata asiat kahteen kertaan eri tiedonhallintajärjestelmiin.

Ihmistä tulisi hoitaa psyko-fyysisenä kokonaisuutena. Kokonaisuuden hoidon tärkeys korostuu, kun asiakas on moniongelmainen ja huono-osaisuus kasautunutta. Siksi terveys- ja sosiaalipuolen saumaton yhteistyö asiakkaan hoidossa on tärkeää. "Open Air" lienee siis kaivattua myös paikallistason sosiaali- ja terveyspolitiikassa.