Aamutoimia vauhdittavan aamutv:n lähetyksessä haastateltiin tänä aamuna rovasti Markku Yli-Mäyryä. Hän on toiminut vankilapastorina Hämeenlinnan keskusvankilassa. Aiheena oli mtv3:n nettikysely Pitäisikö elinkautisvankeja armahtaa?. Kyselyn mukaan yli 80 % kansalaisista on sitä mieltä että elinkautisvankeja ei saa armahtaa. Varmaan olisin itsekin napauttanut Ei -painiketta ainakin ennen kuin kuulin Yli-Mäyryn haastattelun.

Pastori Yli-Mäyry oli sitä mieltä, että jokaisessa ihmisessä, niin myös elinkautisvangissa, on ääretön lämpö ja hellyys, tarvitaan vain toinen ihminen auttamaan sen ulos saamiseksi. Elinkautisvankien rikosten taustalla Markku Yli-Mäyry näki rakkauden puutteen: he eivät olleet koskaan kokeneet rakkautta. Tilalla oli fiilisten metsästys, hinnalla millä hyvänsä. Pääasia että saa tuntea jonkin tunteen vaikka siihen johtanut teko olisi miten kauhea tahansa.

Elinkautisvankien parissa työskentelevä pastori näki mielipidekyselyn jyrkän kielteisen tuloksen koululaitoksen ja kirkon (niin pappismies kuin onkin) kasvatuksen tuloksena: jostain on syyllinen löydettävä ja aina jostain ulkoapäin, ei itsestä sisältä. Esimerkkinä hän antoi noidat, homot, yksinhuoltajat, jotka kaikki joskus aikanaan ovat joutuneet syyllistämisen kohteeksi. Yhteisö tarvitsee näitä lika-astioita, joita se voi osoittaa sormella, ja näin puhdistaa oman julkisivunsa, totesi Yli-Mäyry.

Elinkautisvanki voi myös "parantua", kunhan hän saa tulla nähdyksi ja ulos häpeästä sekä syyllisyyden tunteesta. Muussa tapauksessa heillä ei pastorin mukaan juuri toivoa ole, sillä me kunnon kansalaiset olemme ohikatsojia. Katsomme näiden ihmisten ohi, emme huomioi, emmekä halua heitä yhteiskuntaamme.

Nettikysely elinkautisvankien armahtamisesta on jo sulkeutunut ja jään ihmettelemään, kumpaa painiketta olisin napsauttanut.