Asun vanhassa kivisessä kerrostalossa Helsingissä. Kerrosta alempana asuu Risto. Risto on leppoisa ja harmiton kaveri, joka on asunut talossa jo pitkään. Risto on myös alkoholisti. Kun Risto on kulkenut hississä, voi sen aistia käytävillä ja hissin ilmastoimattomassa tilassa. Joskus Risto on huonossa kunnossa, välillä on haava päässä, kun tasapaino on pettänyt, välillä taas päätä kiertää side tai irvistävät tikit. Risto on varmasti nuorempi kuin miltä näyttää.

Risto ei aiheuta haittaa naapurustolleen. Hän ei pidä juhlia kotonaan tai nuku rappukäytävässä. Selvin päin ollessaan Risto rupattelee mukavasti niitä näitä. Naapurin rouva kertoi, että Riston äiti käy hoitamassa Riston asioita säännöllisesti. Vaikuttaa siltä, että Risto pärjäilee ongelmastaan huolimatta.

Eräänä aamuna kiiruhdin alaovesta ulos kadulle ja kiivaasti askeltaen eteenpäin. Huomasin, että Risto istui kotikadullamme. Tervehdin häntä ohimennen ja jatkoin matkaa pohtien, mihin bussiin ehtisin. Risto huikkasi perääni ja viittilöi pysähtymään. Ensimmäinen ajatukseni oli, miten voisin välttää tilanteen, mutta menin kuitenkin Riston luo.

"Hae mulle kaljaa, tässä on rahaa", sanoi Risto. En ollut aikaisemmin joutunut vastaavaan sosiaaliseen kanssakäymiseen, jos mukaan ei lasketa alaikäisten juomanhakupyyntöjä. Olin varmasti tyypertyneen näköinen naapurini esittämästä avunpyynnöstä ja Risto jatkoikin: "Mulla on kauhea krapula. Oon juonu kolme viikkoa putkeen ja nyt pitää saada krapulakalja. Ilman kaljaa mä en pääse liikkeelle tästä". Risto oli lähtenyt hakemaan kaljaa läheisestä kioskista, muttei ollut päässyt kuin matkan puoleen väliin.

Vaikutti todellakin siltä, että Risto ei pääse ylös omin voimin. Yritin ehdottaa, että hakisin mehua tai maitoa Riston minulle tarjoamilla rahoilla, mutta turhaan. Risto vakuutti, että ainoastaan keskiolut auttaisi hänen tilassaan.

Neuvottelimme vielä hetken, mutta lopputulos oli, että kävin ostamassa Ristolle kaksi olutta lähikioskistamme. Päällimmäinen ajatukseni oli, ettei kaksi pulloa paranna tai pahenna Riston alkoholismia. Olisin vastaavasti auttanut naapuria missä tahansa muussakin pikku askareessa. Toisaalta tunsin syyllisyyttä ja pohdin, tuenko naapurini sairautta, olisiko minun pitänyt kantaa Risto a-klinikalle.

Pullot ja vaihtorahat hänelle ojentaessani sanoin vielä, ettei kannattaisi juoda niin paljon. "Ei tietenkään kannattais juoda näin paljon!", huudahti Risto ja lähti hoipertelemaan pullojen kanssa kohti kotia.