Jos viime viikolla elokuvat saivat pääni pyörälle, niin tällä viikolla sama vaikutus on ollut STM:n järjestämien Aluehallintopäivien esityksillä ja puheenvuoroilla. En oikein ollut aiemmin hahmottanut, miten perusteellisia ja kaikki suomalaisia, mutta erityisesti hyvinvointityön ammattilaisia, koskettavia muutoksia suunnitellaan ja myös toteutetaan lähivuosina.

Ehkä radikaalein muutos liittyy valmisteilla olevaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, jonka tavoitteena on tervehdyttää Suomen kuntarakenne vastaamaan paremmin tulevaisuuden mukanaan tuomiin muutoksiin (mm. väestön ikääntyminen, kuntatyöntekijöiden joukkomittainen eläköityminen ja globalisaatioon kiinailmiöineen). Sinänsä pidän kunta- ja palvelurakenneuudistusta oikean suuntaisena ratkaisuna, mutta osittain en ymmärrä sen perusteiden argumentointia ja tavoitteita.

Eräänä keskeisenä ajatuksena uudistuksessa on kuntatyön tuottavuuden parantaminen. Tuottavuus tarkoittaa määrän muutosta. Toisin sanoen joko nykyisillä voimavaroilla tuotetaan enemmän tai - todennäköisemmin - nykyistä vähäisemmillä resursseilla pitäisi tuottaa vähintäänkin saman verran kuin nyt. Ajatus elää implisiittisesti, sillä väestön vanheneminen ja varsinkin kuntatyöntekijöiden eläköityminen tarkoittavat skenaariota, jossa joka toisen työikäisen pitäisi työskennellä kuntien palveluksessa. Olemme siis ajautumassa TINA-tilanteeseen, jossa kehityksen suuntaa on muutettava ja ainoaksi vaihtoehdoksi nostetaan työn tuottavuuden lisääminen.

Kunta- ja palvelurakenneuudistusten rinnalla tehdään toki vieläkin periaatteellisempaa valmistelutyötä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kannalta merkittäviä seurauksia tulee olemaan Hyvinvointi 2015 -ohjelmalla. Eräänä ohjelman tavoitteena on nostaa julkiseen ja poliittiseen keskusteluun sekä tietoiseen päätöksentekoon suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisten vastuiden suhteet. Käytännössä kysymys on siitä halutaanko jatkaa modernin sosiaalipolitiikan viitoittamalla laajan sosiaalisen vastuun tiellä vai heikennetäänkö sosiaalisia vastuita, jolloin sosiaalipolitiikka kapeutuu yhä enemmän pelkäksi sosiaalihuolloksi.

Edelliset muutokset ovat sen verran mittavia, että toivoisi mahdollisimman monen kansalais-, poliittisen- ja viranomaistoimijan osallistuvan niistä käytävään keskusteluun ja päätöksentekoon. Hyviä tilaisuuksia ajankohtaistiedon saamiseen ja osallistumiseen ovat muun muassa Sisäministeriön organisoima aluekierros ja Sosiaalialan kehittämishankkeen alueseminaarit.