Heinä-elokuun vaihteessa pidetyssä Sosiaalityön maailman kongressissa oli suoranaista ylitarjontaa kiinnostavista esityksistä. Käytännöllisistä esityksistä itselleni jäi parhaiten mieleen Lounais-Sydneyn alueen eräässä sairaalassa työskentelevän Anthony Schembrin pyöreän pöydän sessio "When Social Worker Do Harm - A Social Work Practice Response".

Ammattilaiset voivat omalla toiminnallaan, tahattomasti ja huomaamattaan, vahingoittaa asiakkaitaan. Terveydenhoidon piirissä erilaisten potilasvahinkojen ja ei-toivottujen vaikutusten käsittelyyn on olemassa vakiintuneita toimintakäytäntöjä ja instituutioita, kuten esimerkiksi Potilasvahinkolautakunta. Sosiaalialalta tällaiset vakiintuneet käytännöt puuttuvat (jos sellaisiksi ei lasketa Eduskunnan oikeusasiamiestä tai sosiaaliasiamiestoimintaa).

Ehkä syynä tähän on se, että useissa muissa ammateissa väärinkäytösten seuraukset ovat selkeämpiä ja helpommin tunnistettavissa. Miten esimerkiksi ammattilaisten piittaamattomuuden tai heitteillejätön seurauksia voi arvioida, jos organisaation normina on tiettyjen asiakasryhmien tarkoituksellinen palvelujen piiristä ulosrajaaminen?

Anthonyn esitys perustui kokemuksiin, joita hänelle oli karttunut sotkuisen väärinkäytöksen selvittelystä. Anthonyn työkaveri oli monella tapaa toiminut vastoin hyviä käytäntöjä - vienyt potilaiden asiakirjoja kotiin, säilyttänyt dokumentteja työpöydällä levällään ja joistakin asiakkaista ei ollut tehty minkäänlaisia asiakirjoja tai virallisia muistiinpanoja, jolloin ihmistä ei ollut olemassa järjestelmälle. Vaikka sairaalassa oli työntekijävajausta ja työntekijöillä kohtuuton työtaakka kannettavaan, niin Anthonyn mielestä kyseisiä tekijöitä ei voida pitää hyväksyttävinä syinä väärinkäytöksille.

Miten Anthony kollegoineen sitten selvittivät tilanteen? Ensimmäinen ja olennainen tekijä asian selvittämisessä oli ongelman tunnistaminen ja halu lähteä ratkomaan tapahtunutta. Ongelman ilmettyä siitä tiedotettiin välittömästi esimiehiä, ongelmasta tehtiin organisaation sisällä näkyvä ja sovittiin kenellä on vastuu ongelman ratkomisen seurannasta.

Tämän jälkeen aloitettiin sisäinen tutkinta ja vahingon aiheuttaneen työntekijän vastuuvelvollisuuden selvittäminen. Sisäisessä tutkinnassa selvitetään tapahtuneen vahingon laajuus ja vakavuus sekä seuraukset asiakkaille. Selvityksen perusteella ryhdytään mahdollisiin kurinpitotoimiin. Anthonyn työpaikalla vahinkoa tehneen ammattilaisen toiminta ei rikkonut suoranaisesti lakeja. Lisäksi Australiassa ei ole käytössä sosiaalityöntekijöiden ammatinharjoittajarekisteriä tai ammatinharjoittamislupia, joten vahinkoa tehnyttä ammattilaista ei voitu myöskään saattaa vastuuseen hutiloinnista ja rangaista ammattikunnan sisäisesti.

Sisäisen tutkinnan ja työntekijän vastuuvelvollisuuden selvittämisen jälkeen prosessissa siirrytään seuraavaan vaiheeseen. Viranomaisorganisaatio on aina vastuussa työntekijöidensä toiminnassa asiakkailleen. Anthonyn työpaikalla päädyttiin tiedottamaan mahdollisimman avoimesti tapahtuneesta väärinkäytöksen kohteena olleita ihmisiä.

Anthony soitti jokaiselle henkilökohtaisesti. Kertoi ennalta kirjoitetun käsikirjoituksen mukaisesti tapahtuneesta väärinkäytöksestä sekä toimenpiteet, joihin organisaatio on ryhtynyt, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan.

Anthony kuvasi sessiossa, että useampikin ihminen luuli, että hän on pilasoittaja. Ihmiset eivät olleet tottuneet siihen, että viranomaiset tiedottavat avoimesti tekemistään virheistä ja pyytävät niitä anteeksi. Kaikkien halukkaiden kanssa sovittiin lisäksi erillinen tapaaminen, jossa tapahtunutta ja sen seurauksia käytiin läpi kasvotusten.

Organisaation näkökulmasta avoimella tiedottamisella on useita hyötyjä verrattuna minimitason tiedottamiseen ja tapahtuneen häivyttämiseen. Mahdollisimman avoimen tiedottamisen tavoitteena on lisätä ihmisten organisaatiota kohtaan tuntemaa luottamusta, vähentää ihmisten vihaisuutta, lisätä turvallisuuden tunnetta ja tyytyväisyyttä sekä ylipäätänsä parantaa kansalaisten ja viranomaisten välistä vuorovaikutusta.

Avoin tiedottaminen voi vähentää valituksia ja oikeudenkäyntejä sekä kielteisen julkisuuden määrää. Anthonyn mukaan yksikään heidän potilaistaan ei ottanut asian tiimoilta yhteyttä mediaan tai nostanut tapahtuneesta kannetta. Puolet vahingon kohteeksi joutuneista antoi myönteistä palautetta organisaation toiminnasta.

Organisaatiolle avoimen tiedottamisen linjan valitseminen tarkoittaa myös sitä, että mahdollisiin vahinkoihin, niiden ennaltaehkäisemiseen ja selvittämiseen on sitouduttu. Kaikkien työntekijöiden on myös tiedettävä miten menetellään, jos väärinkäytöksiä ilmenee tai jotakin ei-toivottua tapahtuu.

Googlaamalla "open disclosurea" löytyy internetistä jonkin verran käyttökelpoista materiaalia. Allekirjoittaneelta voi myös pyytää kopion Anthonyt esityksestä.