Pikaruokaravintolan oven vieressä kyyhöttää nuhjuinen ulkomaalaisen näköinen nuori mies polvillaan, kerjäten. Mitä tehdä, pitäisikö kerjäläinen kiertää, antaa almu, katsoa muualle.

Hesarissa neuvottiin pari viikkoa takaperin, että rahan antaminen vain lisää kerjäläisten määrää. Sana apajista kulkee kotimaahan matkaajien mukana, joten älä anna rahaa. Sen sijaan kun apua suunnataan kotimaahan, vaikutetaan ongelmien syihin.

Viranomaisetkaan eivät Suomessa tiedä miten toimia täällä vielä uuden ilmiön suhteen. Sisäasiainministeriö on uutisen Kerjäläisiin liittyvien viranomaistoimien yhdenmukaistamista selvitetään mukaan asettanut työryhmän pohtimaan viranomaisille valmiita toimintamalleja ja ohjeita. Mietään, miten viranomaiset voisivat tehdä asiassa yhteistyötä ja tarvitaanko lakimuutoksia kerjäläisiin liittyvän lainsäädännön osalta.

Muualta tulleet kerjäläiset tekevät pitkän, kalliinkin matkan Suomeen tulon vuoksi. Perhe odottaa usein kotona. Suomi ei välttämättä ole ensimmäinen eikä viimeinen kohdemaa. Tapio Rautavaara lauloi aikoinaan kulkureista ja joutsenista -maailma on tainnut muuttua sen jälkeen.

Kävelin pitkälle ravintolan ohi. Alkaa olla kiire -ja nälkä. Käännyn, kävelen takaisin ja pujahdan ravintolaan.

Mutta mistä tulee se huono omatunto, kun asia jää kaivelemaan?