Itä-Suomen sosiaalityön päivien ensimmäinen päivä rupeaa olemaan iltatilaisuutta ja karaoketansseja(!??) lukuun ottamatta takana.

Aamupäivän kiinnostavimmiksi esityksiksi nousivat Helena Åhmanin ja Mikko Mäntysaaren esitykset.

Åhmanin esityksen otsikkona oli Muuttuva maailma - muuttuva johtaminen. Pääpiirteiltään hyvinkin perusesitys, joka kuitenkin oli innostava ja esitteli johtamistutkimuksen suuntia selkeästi ja konkreettisesti. Esityksessä oli lukuisia hyviä jäsennyksiä, joista eräs koski johtajan roolin ja johtamisen muutosta. Åhmanin mukaan johtaminen on kehittynyt hierarkisen kautta karismaattiseen, josta taas on siirrytty tulosjohtajaan ja nyt ollaan siirtymässä kohti valmentaja johtajaa. Valmentaja johtajan ominaisuuksia on, että työntekijöiden itsensä johtamista ja kehittämistä tuetaan. Lisäksi työntekijät nähdään asennetasolla enemmän yhteistyökumppaneina kuin alaisina.

Toinen sosiaalityötä lähellä liippaava teema liittyi hyvän johtajan taitoihin, joista keskeiseksi näyttäisi nousevan luottamuksen luominen suhteessa työntekijöihin. Mistä sitten luottamus syntyy? Avoimuudesta, lupausten pitämisestä, tavoitteiden ja suunnan selvillä olosta, selkeistä, yhdessä sovituista pelisäännöistä ja odotuksista, omien virheiden myöntämisestä, tunnustuksen antamisesta niille keille se kuuluu, toisen kuuntelemisesta ja kuulemisesta, toisten arvostamisesta, tuen antamisesta, julkituoduista pyrkimyksistä oikeudenmukaisuuteen sekä aitoudesta ja rehellisyydestä. Pitkä lista, mutta käsitykseni mukaan kaikki sellaisia tekijöitä, jotka ovat analogisia myös luottamuksen syntymiseen ammatillisissa auttamissuhteissa.

Mäntysaaren esitys olikin sitten luento perinteisessä mielessä eli luentana. Esityksen pääpaino muodostui Richard Sennetin mainion teoksen Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa. Tärkeää esityksessä oli Sennetin kirjan tunnetuksitekeminen sosiaalityön ihmisille, sillä ainakin itselleni teos antoi paljon uusia ajatuksia. Mikko lupasi koko esityksen kotisivuilleen lähiaikoina.

Iltapäivän työryhmien perusteella yleisviesti oli, että sosiaalityötä voidaan kehittää. Tosin käytävillä tavoitettu osallistuja toivoi esityksistä virikkeellisempiä, että pysyisi hereillä. Aamun lento Helsingistä Kainuuseen oli tainut viedä parhaan keskittymiskyvyn terän.