Kesälomat ovat päättyneet valtaosalla – ja saman tien alkoi tänäkin vuonna helle. Eurooppalaiseen tapaan vasta aloittelisimme lomaamme. Sen sijaan esittäydyn uutena toimituksen jäsenenä ja aloittelen elämäni ensimmäistä blogikirjoitusta. Tähän yhteisöön on mukava liittyä.

Moni sivulla kävijä on ehtinyt vastata kesämenojensa lomasta myös viikon kysymyksiin. Onneksi koululaisilla on pituudeltaan reilut lomat, tuntui tuumivan suurin osa vastaajista. Pian saamme tietää, miten sivujemme kävijät ovat oikeasti onnistuneet unohtamaan työajatukset loman ajaksi..

Mutta ei niin kaunista kesää, ettei sinne mahtuisi myös isoja tragedioita, joista iltapäivälehtien lööpit ammentavat. Voitaisiinko yhteiskunnassa ennakoida nykyistä paremmin, että vanhemmalla on kasvanut riski ryhtyä epätoivoiseen tekoon? Viranomainenkaan ei osaa lukea ajatuksia, joten tieto on saatava muutoin. Ennakoivaa työskentelyä usein peräänkuulutetaan, mutta siihen resurssointi ei taida olla valitettavasti vielä vastaavassa suosiossa.

Juuri monien, usein vastakkaisten, näkökulmien huomioiminen tekee sosiaalityöstä haastavaa. Kärjistetty lööppikin pitää oikeasti takanaan useita ihmisiä ajatuksineen, tunteineen ja historioineen. Jo aiemmin Sosiaaliportin kirjoituksia silmäillessä huomioni herätti asia, jota oli vaikea pukea sanoiksi. Kävijöillä, tekijöillä ja bloggaajilla tuntui olevan jotain yhdistävää eri painotuksista riippumatta. Halu vaikuttaa asioihin ja arvot. Arvot ovat toki erilaisia, mutta ne ovat olemassa ja toiminta niiden pohjalta koetaan tärkeäksi.

Ehkä juuri vaikuttamisesta ja arvoista löytyy se tarvittava vastalääke sosiaalialan aliarvostukselle. Alalla on isoja kysymyksiä ratkaistavina. Riittääkö tekijöitä jatkossakin alalle? Lisääntyykö alan houkuttelevuus esimerkiksi työolojen kehittämisen kautta?

Loppukesästä Sosiaaliporttiin avautuu vielä uusia mielenkiintoisia blogeja, joiden kirjoittajat ovat valmiita ottamaan meidät mukaan arkeensa. Kiitos siitä – pidetään yhdessä tämä (vuoro)vaikutuskanava jatkossakin vireänä!