Etähuolenpito-järjestelmän ja palvelukonseptin kehittäminen -projektin
päätavoitteena on kehittää kokonaisvaltainen etähuolenpitojärjestelmä, joka tarjoaa turvallisuutta ja hyvinvointia vanhuksille, vammaisille, lapsille ja heidän hoitajilleen. Projekti on osa terveydenhuollon teknologiaohjelmaa Finnwell 2004-2009, ja sen yhtenä tavoitteena on parantaa terveydenhuollon laatua ja tuottavuutta.

Ohjelman mukaan terveyspalvelujen laatua ja tuottavuutta voidaan parantaa teknologian avulla vain jos samanaikaisesti kehitetään uusia innovatiivisia toimintatapoja. Ja kun toimintatavat tarjoavat asiakkaille todellista hyötyä, ne omaksutaan helpommin.

Nyt jo käytössä on turvaranneke, joka lähettää hälytyssignaalin, mikäli sen kantaja on esim. liikkumatta liian kauan tai poistuu pihapiiristä. Valvonta perustuu tietokoneelle syötettyihin hälytyssääntöihin, jotka määritellään tapauskohtaisesti. Hälytyksen sattuessa valvontakeskus koittaa ottaa yhteyttä asiakkaaseen ja myös omaisille viesti menee muutamassa sekunnissa. Lisäksi asiakas voi puhua kuvapuheluita ja käyttää henkistä vireyttä ylläpitäviä ohjelmia.

Helsingin Sanomien artikkelin "Kotona pidempään tietotekniikan turvin" (3.8.06 s.A6) mukaan järjestelmä on kehitetty niin yksinkertaiseksi käyttää, että dementoitunutkin oppii sen hallinnan. Kokeilussa vanhukset ovat tottuneet laitteisiin nopeasti ja asioivat mm. lääkärin ja Kelan kanssa kuvapuhelinyhteyden avulla.

Omaisille etähuolenpitojärjestelmä tuo varmasti helpotusta, kun iäkäs tai muutoin seurantaa tarvitseva omainen on "valvonnan alla" koko ajan. Vanhus itsekin saa lisää turvallisuudentunnetta tietäessään, että ranneke hälyttää jos hän on paikallaan liian pitkän aikaa tai muistamattomuuttaan eksyy kotikonnun ulkopuolelle.

Järjestelmä kuulostaa tarpeelliselta, varsinkin vanhusväestöä ajatellen. Tällä hetkellä suomalaisista yli 65 -vuotiaita on 16 prosenttia, mutta vuonna 2030 jo 26 prosenttia (Lähde: Tilastokeskus/väestöennuste). Työikäisen väestön määrä puolestaan alkaa supistua vuodesta 2010 alkaen, joten tämmöisiä etähoivajärjestelmän kaltaisia ratkaisuja on pakkokin kehittää.

Etähuolenpito kuulostaa nimensä mukaisesti etäiseltä ja aika kylmältä, eikä se korvaa henkilökohtaista huolenpitoa ja kosketusta. Eikä ole tarkoituskaan, mutta
tietotekniikan avulla voidaan ratkaista osa tulevaisuuden haasteista.

Tietotekniikan käyttö toki eriarvoistaa ihmisiä siinä missä digiboksin hankintakin: kaikilla vanhuksilla ei ole varaa järjestelmän vaatimaan laitteistoon eivätkä kunnat taatusti pysty kustantamaan laitteistoa kaikille sitä tarvitseville. Eikä kaikilla ihmisillä ole samanlaisia valmiuksia oppia tietotekniikan käyttöä.

Joten kone ei korvaa ihmistä, ja ihminen se siellä valvontakeskuksessakin sen hälytyksen vastaanottaa ja ryhtyy toimiin.