Harmaana syyspäivänä innostuin mielikuvistusmatkailemaan. Mielikuvitusmatkailu on paitsi taloudellista myös ekologista. Mielessä siinteli niin Amazonin sademetsät, arktinen napajäätikkö ja kuulento.

Näitä ajatellessani sattui silmiini asunnottomien yön ilmoitus. Kansalaisliike Asunnottomien yö järjesti jälleen tänä vuonna 17.9. tapahtuman, joka vauhdilla palautti maanpinnalle. Yksin Espoossa laskettiin marraskuun 2006 lopulla olevan 443 asunnotonta, mikä on 50 edellisvuotta enemmän. Asunnottomista neljännes Espoossa on alle 25 -vuotiaita ja/tai maahanmuuttajia. Valtaosa asunnottomista on miehiä.

Asunnottomat ovat taas niitä näkymättömiä ihmisiä, joita ei juuri missään näe. Siis ole näkevinään. Ikäänkuin heitä ei olisikaan. Eikä heillä mitään asukoodia olekaan: asunnoton voi olla pahoin alkoholisoitunut rähjäinen hahmo tai yhtä lailla siisti
itsestään huolehtiva tukalaan tilanteeseen joutunut henkilö.

Miten ylellistä oma välillä "tylsä" arki on, kun osaa taas katsoa laajemmin. Miltä tuntuisi viettää kuukausi asunnottoman elämää… Asunnottomuus on monen tekijän summa, ja kun ihminen ajautuu asunnottomaksi, on suurena uhkana, ettei sieltä käsin ole voimia paljon friskaantua.

Kaikkein mieluisin matkakohde tuntuukin yhtäkkiä olevan oma koti!