|
Stakesin koordinoima palveluohjauksen kehittämisen ohjelma päättyy vuoden 2007 lopussa. Nelivuotinen ohjelma oli osa sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalialan kehittämishanketta. Tämänhetkisten tietojen mukaan palveluohjauksen verkkosivustoa www.palveluohjaus.fi ei päivitetä hankkeen päätyttyä.
Vuonna 2008 alkaa uusi Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (KASTE), jossa hyödynnetään mm. kansallisen sosiaalihankkeen myötä kehittynyttä uutta työotetta.
Palveluohjauksen kehittämiskokonaisuudesta on tehty yhteenvetoraportti Palveluohjaus. Asiakaslähtöistä täsmäpalvelua vauvasta vaariin. (Kaija Hänninen, Stakesin Raportteja 20/2007). Raportti on saatavissa sähköisenä versiona vuoden 2008 alussa tämän sivuston kautta ja Stakesin verkkosivuilta.
Kaikille lämmin kiitos hyvästä yhteistyöstä!
erikoistutkija Kaija Hänninen ja verkkotoimittaja Piia Holopainen, Stakes
Raportti Stakesin verkkosivuilla:
http://www.stakes.fi/FI/Julkaisut/VerkkoJulka...ductId=17240
Lisätietoa KASTEsta:
http://stm.teamware.com/Resource.phx/hankk/ha...te/index.htx
Kaija Hänninen ja Piia Holopainen | Viestejä: 1 | Kommentoi aihetta
|
Asiakkaani oli alle 30-vuotias mies, joka oli ollut raittiina kolmisen vuotta. Takana oli vuosia päihteiden käyttöä ja pitkä laitoskuntoutus. Tukiasunnossa asumisen jälkeen mies sai oman asunnon kaupungilta ja muutti sinne joulukuussa. Yhdessä asiakkaan kanssa päätettiin asiakkuus ja sovittiin, että hän ottaa minuun yhteyttä, jos tarvetta ilmenee. Vaikutti siltä, että asiakkaalla on kaikki eväät hyvään elämään; työpaikka, oma asunto ja raittiutta riittävästi.
Seuraavana keväänä asiakas soitti minulle ja kertoi, että olisi hyvä tavata, koska kaikki ei ollut kunnossa. Oma arvaukseni oli, että hän oli retkahtanut. Tilanne ei ollutkaan niin paha, kun tavattiin. Asiakas oli uppoutunut nettipelaamiseen siinä määrin, että vuorokausirytmi oli poskellaan ja neljän kuukauden vuokrat hoitamatta.
Sovimme, että otan yhteyttä alueen sosiaalityöntekijään. Saimme ajan melko nopeasti ja menimme keskustelemaan tilanteesta. Meidät otti vastaan hyvä nuori sosiaalityöntekijä ja asiat alkoivat järjestyä. Sovimme, että olemme yhteydessä myöhemmin tarvittaessa.
Syksyllä asiakkaani löysi mieleisensä opiskelupaikan ja teimme asiaankuuluvat hakemukset sosiaalitoimeen. Asiakas oli ohjattu etuuskäsittelyyn. Opiskelukiireiden takia hakemuksen jättäminen jäi kuun lopulle. Aiemmin oli riittänyt, että hakemus oli jätetty ko. kuukauden aikana, jotta se oli voitu käsitellä. Ohjeet olivat kuitenkin muuttuneet, ja asiakkaan ”pitkäaikaisena toimeentulotuen saajana” olisi pitänyt tietää, että hakemus pitää jättää sisään vähintään kaksi viikkoa ennen kuukauden alkua. Päätös tehtiin alkamaan vasta jättöpäivästä lukien.
Asiakas oli itse maksanut opiskelijan bussilipun ja sähkölaskun. Näitä ei huomioitu päätöksessä lainkaan. Teimme asiasta muutoksenhaun sosiaaliasiamiehen neuvojen mukaan. Päätös korjattiin asiakkaan eduksi.
Talvi meni hyvin opiskellessa. Kun asiakas oli huhtikuussa jättänyt toimeentulotukihakemuksen, hänelle laitettiin postissa ohje varata aika sosiaalityöntekijälle, jotta hakemus voidaan käsitellä. Ajanvarauksen yhteydessä sosiaalityöntekijä kertoi, että asiakkaan pitäisi hakea vähintään viiteen kesätyöpaikkaan. Hän soittaisi sovitulla ajalla ja tarkistaisi, onko asiakas todella hakenut niihin. Samassa puhelussa hän myös antoi ymmärtää, ettei asiakas olisi oikeutettu toimeentulotukeen kesän ajalta. Asiakas pyysi minut mukaan, koska oli erittäin huolestunut tilanteestaan. Hänellä oli tiedossa opiskeluja kesäkuun loppuun ja lomaa olisi vain heinäkuu.
Menimme tapaamaan sosiaalityöntekijää ja varauduimme pahimpaan. Sosiaalityöntekijä hämmästyi, kun olin asiakkaan mukana. Tuntui, että hän sekosi pasmoissaan, koska kesätyöpaikka-asia unohtui häneltä kokonaan. Sen sijaan hänelle eivät meinanneet kelvata asiakkaan itse omasta verkkopankista sosiaalityöntekijän päätteeltä tulostamat tiliotteet. Ne voi kuulemma helposti väärentää. Pitää jatkossa olla pankin lähettämät tiliotteet. Pankithan ovat juuri saaneet asiakkaat ulos pankeista verkkotunnuksilla asioimaan.
Saimme kuitenkin sovittua asiat parhain päin ja uuden tapaamisen kesän alkuun. Silloin asiointi sujui aivan eri tavalla. Sosiaalityöntekijä kohteli asiakasta niin kuin hänen kuuluikin.
Itseäni jäi askarruttamaan, että entäs jos asiakkaalla ei olisi ollutkaan palveluohjaajaa tukena? Olisiko hän joutunut ilman toimeentulotukea etsimään ainoaksi lomakuukaudekseen töitä ja tekemään pankin kanssa palvelusopimuksen ja maksamaan tiliotteista, jotta sosiaalityöntekijä olisi ollut tyytyväinen? Sosiaalitoimi ei kuitenkaan pääsääntöisesti korvaa tiliotteista aiheutuvia kuluja.
Uskallan väittää, että tätä hässäkkää ei olisi tullut, jos ensimmäinen hyvä sosiaalityöntekijä olisi edelleen ollut asiakkaan asioissa mukana. Hän tunsi asiakkaan ja oli saanut asiallista infoa asiakkaan taustoista ja keskustellut itse tämän kanssa niillä kahdella asioimiskerralla, joilla olin ollut mukana. Silloin asiakas kohdattiin aidosti, jälkimmäisillä kerroilla hoidettiin vain järjestelmän vaatimat asiat.
Palveluohjaaja asiakkaan asialla | Viestejä: 1 | Kommentoi aihetta
|
Loka-marraskuussa palveluohjaussivuston käyttäjille toteutettiin kysely. Siinä kartoitettiin kävijöiden tarpeita sivuston suhteen. Samalla saatiin suuntaviivoja sille, miten sivustoa voisi tulevaisuudessa kehittää.
Vastauksia kyselyyn tuli 47. Suurkiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Alustavan katsauksen perusteella sivustosta tuli paljon kannustavaa ja rakentavaa palautetta. Palaamme kyselyn tuloksiin vielä tarkemmin tässä blogissa.
Piia Holopainen | Viestejä: 1 | Kommentoi aihetta
|
Stakes ja Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys ry. järjestivät palveluohjauksen seminaarit peräkkäisinä päivinä Helsingissä 8.-9.2007. Molempiin päiviin osallistuneiden mielestä seminaarit muodostivat toimivan kokonaisuuden. Siihen myös päivien toteuttajat olivat tähdänneet. Stakesin seminaari torstaina keskittyi yleisemmän tason kysymyksiin, kun taas yhdistyksen perjantaisessa seminaarissa haluttiin fokusoida itse palveluohjaukseen työnä ja menetelmänä ja herättää asiasta keskustelua.
Palautteiden perusteella yhdistyksen seminaari saavutti tavoitteensa. Siinä onnistuttiin valaisemaan päivän pääkysymystä eli sitä, onko palveluohjaus palveluiden järjestämistä vai asiakkaan tukemista. Useimpien palautteiden mukaan päivä auttoi ymmärtämään ja määrittämään palveluohjausta ja sen paikkaa organisaatiossa paremmin.
Vastaajien mukaan yhdistyksen seminaarissa olisi voitu vieläkin näkyvämmin tuoda esille asiakasnäkökulmaa esimerkiksi kutsumalla asiakkaita paneeliin. Tämä on tärkeä havainto. Nyt me yhdistyksessä suunnittelemmekin tilaisuutta, jossa esiintyisi vain asiakkaita - erilaisissa vaikeissa elämäntilanteissa olleita tai olevia nuoria, aikuisikäisiä sekä ikääntyviä.
Jotkut vastaajista olisivat halunneet yhdistyksen seminaariin vielä lisää dialogia osallistujien ja esiintyjien välillä. Siellä oli kuitenkin lähemmäs 250 osallistujaa ja monen osallistujan on vaikeaa kommentoida näin runsaslukuisen yleisön edessä.
(Kirjoittaja on VTL, työnohjaaja-perheterapeutti ja palveluohjausprojektin vastaava Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys ry:stä)
Sauli Suominen | Viestejä: 1 | Kommentoi aihetta
|
Tunnelma palveluohjausseminaarin alkaessa oli alakuloinen: Jokelan koulusurmat kaihersivat monen mieltä. Lounaan alkaessa ilmapiiri oli kuitenkin jo huomattavasti parempi. Kipeää asiaa kosketteli myös professori Pekka Himasen alustuksessaan. Puheenvuoroa kehuttiin vuolaasti, ja sitä pidettiin valaisevana ja audiovisuaalista osuutta ajatuksia herättävänä. Etenkin rikastava vuorovaikutus ja dialogisuus herättivät yleisön kiinnostuksen.
Stakesin ja STM:n järjestämän seminaarin aiheet olivat monipuolisia. Osallistujat kokivat, että ne vievät palveluohjauksen asiaa eteenpäin ja ruokkivat yleisön osaamista. Esillä olivat muun muassa hyvät käytännöt, palveluohjauksen vaikuttavuus ja erilaisten hankkeiden esittelyt.
Osa yleisöstä koki nopean tahdin ja tietotulvan myös haasteelliseksi. Moni olisi halunnut keskustella ja kuulla aiheista enemmänkin.
Monesta tilaisuuteen osallistuneesta tuntui kuin koko Suomi olisi ollut liikkeellä. Myös seminaariin liittyvästä materiaalista oltiin kiinnostuneita. Osallistujat saivat itselleen muun muassa painotuoreen julkaisun Palveluohjaus - portti itsenäiseen elämään.
Arkipäivän työstä ja kiireestä on kuitenkin vaikea irtaantua. Eräs kuulijoista kertoi seminaariin lähtiessä empineensä, pitäisikö hänen jäädä kiireen takia töihin. Seminaarin jälkeen hänestä kuitenkin tuntui, että seuraavana päivänä töihin meneminen olisi huomattavasti motivoituneempaa, kun oli yhtä kokemusta rikkaampi. Suuresta tietomäärästä jäi mieleen monta konkreettista ajatusta edessä olevaa työtä tukemaan.
Päivän esitykset:
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/palveluohj...naari081107/
Kuvat:
(Ylempi:) Lähes 200 osallistunutta täyttivät Helsingin yliopiston pienen juhlasalin.
(Alempi:) Seminaarissa avustaneet Hanna Palokangas ja Satu Korhonen vastaanotossa.
Hanna ja Satu | Viestejä: 2 | Kommentoi aihetta
|
Palveluohjaus toimii verkostossa, johon kuuluvat asiakas ja hänen oma verkostonsa sekä palveluohjaaja ja muut palveluntuottajat. Parhaimmillaan kaikki osapuolet osallistuvat asiakkaan itsenäisen elämän tukemiseen yhteisvastuullisesti ja toimintaansa yhteen sovittaen. Eräs asiakaskokemus on kuitenkin vakuuttanut minut siitä, että tärkeintä on asiakkaan ja palveluohjaajan luottamuksellisuuteen ja kumppanuuteen perustuva suhde.
Sain yhteydenoton nuorelta naiselta, Liisalta (nimi muutettu). Hätähuudoksi sitä melkein voisi kutsua. Liisa oli hieman yli parikymppinen ja lievästi kehitysvammainen. Hän asui kotona avoliitossa elävien vanhempiensa kanssa. Hänen äitinsä oli psyykkisesti sairas ja vähän fyysisestikin. Äiti kävi lähes joka päivä lääkärissä - terveyskeskuksessa tai yksityisellä. Hän oli ollut myös psykiatrisessa hoidossa. Myös isä oli henkisesti sairas. Perheen vuorovaikutustaidot olivat huonot.
Liisan luottamuksen saavuttaminen oli työlästä. Liisan äiti ei korostanut tyttärensä hyviä puolia vaan haukkui tätä idiootiksi ja katunaiseksi. Isä näytti tukevan tätä näkemystä, tai ainakaan hän ei oikaissut äidin puheita. Kun tapasin Liisan, hänen itseluottamuksensa oli kateissa. Hän oli arka ja hauras ja ajatteli, ettei tosiaan osaa mitään.
Omasta näkökulmastani katsoen vanhemmat ennemmin estivät kuin edistivät Liisan kuntoutumista. Meillä oli suunnitelmia ja tavoitteita, mutta vanhemmat yrittivät rikkoa niitä valehtelemalla ja uhkailemalla. Heitä vastaan oli vaikeaa taistella, koska he olivat - tosiaankin! - Liisan vanhempia.
Liisa oli mielestäni läheisriippuvuuden uhri. Hän oli oppinut myös valehtelemaan. Sitä taitoa hän käytti suojellakseen itseään.
Liisalla oli todella lievä kehitysvamma. Jos asiaa ei olisi koko ajan korostettu, hän olisi osannut vaikka mitä - esimerkiksi aloittaa itsenäisen elämän paljon aiemmin. Vanhemmat eivät myöskään hyväksyneet Liisan suhteita muihin ihmisiin. Jos Liisa oli saanut uuden ystävän, tästä löydettiin jokin vika eikä heidän annettu tavata uudestaan. Niin vanhemmat saivat omistaa tyttärensä kokonaan. Perhe muutti toiselle paikkakunnalle aina, kun totuus oli sosiaaliviranomaisille selvinnyt.
Liisa oli omaishoidettava, ja vanhemmat halusivat hänen kauttaan parantaa omaa asemaansa, erityisesti taloudellisesti. He manipuloivat lääkäreitä ja muita yhteistyötahoja. Asiakirjat Liisasta eivät vastanneet kuvaani hänestä. Ne olivat osittain valheellisia. Kelaan lähetetty vammaistukihakemus oli täytetty niin, että Liisan toimintakyky oli todellista matalampi. Näin Liisalle myönnettiin korotettu hoitotuki. Isä osasi määräillä ja uhkailla - hän oli myös mestari valittamaan eri tahoille.
Nyt asiat ovat toisin. Liisa ei ole enää omaishoidettava. Hän asuu itsenäisesti, selviää raha-asioista, tekee ruokaa, hoitaa lastaan, siivoaa, opiskelee ja tekee töitä. Liisa on selviytynyt kaikista karikoista - joskin se on vaatinut paljon työtä. Paljon se on vaatinut myös yhteistyötahoilta - on tarvittu avoimuutta, aitoutta, kykyä katsoa tulevaisuuteen sekä ajatusta siitä, miten saatavilla olevalla avulla tuetaan itsenäistymistä.
Olen työskennellyt perheen kanssa useamman vuoden. Asiakkaan tukeminen, neuvonta ja vahvistaminen jatkuvat edelleen. Minulla on monia tunteita, joita Liisan tulisi tuntea omia vanhempiaan kohtaan. Välillä pohdin, pitäisikö vanhemmille hakea lähestymiskielto tai voisiko aikuisen ottaa huostaan. Näin raskaita asioita/asiakkaita ei palveluohjaaja montaa kerralla jaksa.
Tämä kirjoitus on vain pieni pintaraapaisu. Perheen kokonaistilanne on edelleen erittäin vaikea ja kaikkea muuta kuin selkeä.
Mitä verkostotyön asiantuntijat tästä ajattelevat? Miten verkoston tässä tapauksessa voi kääntää voimavaraksi?
(Kirjoitus on julkaistu asiakkaan suostumuksella.)
Tammenkanto | Viestejä: 2 | Kommentoi aihetta
|
Veera (nimi muutettu) syntyi alkoholistiperheeseen. Isän ja äidin ryyppääminen, väkivaltaisuus ja mielenterveyden ongelmat tekivät Veeran lapsuudesta selviytymisleirin, jolla kamppailtiin hengissä pysymisestä. Pahoinpitelyt ja seksuaalinen hyväksikäyttö olivat arkipäivää. Huoli sisarusten ja vanhempien terveydestä ja toimeentulosta varasti Veeran lapsuuden.
Kolmivuotiaana lastenkotiin, ja sitten taas kotiin, jossa kaikki jatkui ennallaan. 16-vuotiaana Veera muutti pois kotoaan, meni kihloihin ja alkoi perustaa omaa perhettä. Eväät omaan elämään olivat huonot ja vaikeudet alkoivat kasaantua. Lapsuuden kauhut kertautuivat taas: väkivalta, ryyppääminen ja mielenterveyden ongelmat. Tuli avioero, lapsi sairastui vakavasti ja Veera alkoi juoda lisää.
Veera asuu kunnassa, jossa on keskimääräistä kehittyneemmät sosiaali- ja terveyspalvelut. Lastensuojeluun, syrjäytymisen ehkäisyyn ja päihdehuoltoon on satsattu paljon resursseja. Tästä huolimatta Veera kokee, että ei ole saanut apua ja tukea, kun on sitä tarvinnut. Tutustuin Veeraan, kun hän tuli asiakkaakseni noin vuosi sitten. Palveluohjauksesta hän oli kuullut naapuriltaan ja tämän rohkaisemana Veera otti yhteyttä minuun.
Aloitimme yhteistyön selvittelemällä sosiaalitoimen kanssa toimeentuloon liittyviä ongelmia ja työvoimatoimiston kanssa kuntouttavaan työhön liittyviä epäselvyyksiä. Ongelmia ja epäselvyyksiä oli monien muidenkin auttajatahojen kanssa enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Vähitellen tutustuin Veeraan paremmin ja hän alkoi kertoa minulle tarinaansa. Aloin ymmärtää, miksi yhteistyö häntä auttavien ihmisten kanssa ei sujunut. Kysymys oli luottamuksen puutteesta. Veera ei uskonut, että kukaan voisi auttaa häntä. Ehkä Veera ajatteli, ettei hän ollut auttamisen arvoinen. Luottamuksen puute näkyi siinä, ettei Veera avoimesti kertonut ongelmistaan tai avuntarpeestaan. Hän kaunisteli asioita ja uskotteli itselleen ja muille, että kaikki oli hyvin. Tätä valheiden verkkoa Veera ei pystynyt hallitsemaan, ja häntä auttavat ihmiset pettyivät ja menettivät luottamuksensa häneen.
Kuultuani Veeran tarinan, ymmärsin, että mahdollisuuteni auttaa häntä palveluihin ohjauksen keinoin olivat vähäiset. Veeran olisi uskallettava luottaa enemmän itseensä ja toisiin, jotta hän voisi hyötyä kuntamme korkealaatuisista palveluista. Saatoin kuitenkin hyödyntää sitä luottamusta, joka oli syntynyt välillemme ja vakuuttaa hänet psykoterapian mahdollisuuksista. Onnistuimme löytämään hyvän terapeutin, ja heidän työskentelynsä on alkanut lupaavasti. Nyt Veera haluaa taas uskoa ihmisiin. Minun tehtäväni on auttaa häntä rakentamaan luottamuksellinen suhde niihin ihmisiin, jotka häntä pystyvät ja haluavat auttaa.
Ps. Tämä tarina on tosi, vain asiakkaani nimi on muutettu. Olen kirjoittanut tarinan yhteistyössä hänen kanssaan ja luvallaan.
Tapio Koivisto | Viestejä: 3 | Kommentoi aihetta
|
Sanotaan, että toimeksiannon pitäisi palveluohjauksessa tulla asiakkaalta. Mutta onko se aina mahdollista?
Toimeksianto tarkoittaa palveluohjauksen tehtävän määrittelyä ja palveluohjaajan valtuuttamista toimimaan asiakkaan tavoitteiden suuntaisesti. Toisin sanoen määritellään, mihin palveluohjausta tarvitaan ja mitkä tavoitteet sille asetetaan. Sitä ei voi tehdä kukaan muu kuin asiakas.
Ideaalitilanteessa asiakas hakeutuu itse palveluohjaajan puheille ja solmii yhteistyösuhteen. Tämä voi olla utopiaa. Entä jos asiakas ei kykene tekemään toimeksiantoa? Jääkö hän silloin ilman palveluohjausta?
Oleellista on, että toimeksianto ei tule toiselta työntekijältä tai omaiselta - vaikka he voivatkin olla ensimmäisiä yhteydenottajia. Asiakkaan tulee aina itse haluta palveluohjausta ja olla valmis yhteistyöhön palveluohjaajan kanssa. Palveluohjaaja työskentelee asiakasta eikä toisia työntekijöitä tai omaisia varten.
Kaikilta asiakasryhmiltä ei ole kohtuullista odottaa omatoimista yhteydenottoa. Silloin jäisivät kaikista huonoimmassa tilanteessa olevat asiakkaat ilman palveluohjausta.
Toimeksiannon ei tarvitse olla tietyn muotoinen tai noudattaa tiettyä kaavaa. Riittää, että palveluohjaaja tietää saaneensa asiakkaalta valtuutuksen toimia.
Palveluohjaaja voi myös kohdata tilanteita, joissa huomaa palveluohjauksen tarpeen mutta asiakkaan toimintakyky ei mahdollista kovin selkeää toimeksiantoa. Kuka silloin toimii asiakkaan edun mukaisesti, jos ei palveluohjaaja?
Kaisa | Viestejä: 3 | Kommentoi aihetta
|
Keväällä tälle verkkosivustolle avattiin palveluohjaajat-osio, jonka yhtenä tarkoituksena on tehdä palveluohjaajien työtä näkyväksi. Osiossa on kysely, jolla kerätään tietoa palveluohjauksen kehittämistyön tueksi. Kyselyyn vastaamalla palveluohjaajat ovat myös voineet liittää sivulle yhteystietonsa ja siten parantaa verkostoitumismahdollisuuksiaan. Heinäkuuhun mennessä kyselylomakkeeseen vastasi 24 palveluohjaajaa. Vastaukset ovat olleet mielenkiintoista luettavaa. Alle olen koonnut tärkeimpiä niissä esiin nousseita näkemyksiä ja huomioita palveluohjauksesta.
Palveluohjaajan ammattinimike ei ole yhtenäinen
Yhdellätoista vastanneella oli ammatinnimenä palveluohjaaja. Neljällä palveluohjaajan titteli oli yhdistetty toiseen, esimerkiksi sosiaaliohjaaja/palveluohjaaja tai palveluohjaaja/kuntouttavan työn ohjaaja. Seitsemällä oli jokin muu ammatinnimi: sosiaalineuvoja, ohjaaja, sairaanhoitaja, kuntoutuksen ohjaaja, osastonhoitaja, projektikoordinaattori tai projektivastaava. Kaikilla oli jokin sosiaali- ja terveydenhuollon perustutkinto.
Palveluohjaajien käsityksiä: Tarvetta tehokkaaseen palveluohjaukseen on!
Palveluohjaajilta kysyttiin heidän käsityksiään palveluohjauksesta. Vastauksissa korostui, että palveluohjaus on prosessi, jossa tehdään työtä asiakkaan lähtökohdista ja asiakkaan ehdoilla. Tavoitteena on asiakkaan itsenäisyys ja arjessa selviäminen. Vastaajien mielestä palveluohjaukseen kuuluu myös avoin ja luottamuksellinen suhde, jossa korostuvat tasavertaisuus ja yhdessä toimiminen.
Palveluohjauksen avulla asiakas saa oikean palvelun oikeaan aikaan. Asiakkaan onnistunut kohtaaminen ja tavoitteiden saavuttaminen edellyttävät luottamusta, dialogisuutta ja aikaa. Käytännössä palveluohjaajan työ sisältää neuvomista, hakemusten ja kaavakkeiden täyttämistä, kuuntelemista, tukemista, kuntouttavaa työskentelyä ja jopa kyyditsemistä ja saattoapua.
Palveluohjausta voi toteuttaa yksilökohtaisesti tai moniammatillisesti
Vastausten perusteella on kaksi tapaa toteuttaa palveluohjausta; yksilökohtaisena palveluohjauksena tai moniammatillisena yhteistyönä. Yksilökohtaisessa palveluohjauksessa palveluohjaaja tukee asiakasta asioissa, joissa tämän omat voimavarat tai valmiudet eivät riitä. Moniammatillisena yhteistyönä toteuttavassa palveluohjauksessa tavoite voi olla esimerkiksi asiakkaan senhetkisen tilanteen kokonaiskartoitus ja selkiyttäminen pirstaleisessa palveluverkostossa. Työ on ohjausta ja neuvontaa tai vaikkapa asiakkaan palveluverkoston rakenteellisten epäkohtien ratkomista.
Vastaajien näkemysten mukaan yksilökohtaista palveluohjausta tarvitaan, koska julkiset palvelut eivät pysty riittävästi vastaamaan lähityön tarpeeseen. Kotikäyntejä ja tapaamisia asiakkaan kanssa saatetaan tarvita 1-3 kertaa viikossa. Yksilökohtaisesta palveluohjauksesta hyötyvät muun muassa yhteiskunnasta syrjäytyneet. Osalle asiakkaista itse palveluohjausprosessi on tärkeämpi kuin sen kautta saavutettu toimiva palveluverkosto.
Kyselyyn voi vastata edelleen osoitteessa:
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/palveluohj...eluohjaajat/
Kaija Hänninen | Viestejä: 1 | Kommentoi aihetta
|
Palattuani lomalta sain kuulla asiakkaani menehtyneen toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Hän oli yksinäinen, erakoitunut ja alkoholisoitunut mies. Hän ei luottanut juuri kehenkään, vähiten viranomaisiin. Välillemme syntyi kuitenkin jonkinlainen luottamuksellinen suhde. Hän antoi minun auttaa asioinnissa viranomaisten kanssa. Kuljimme yhdessä lääkärintutkimuksissa, Kelassa, sosiaalitoimistossa ja työvoimatoimistossa. Yhdessä kävimme myös äidin haudalla.
Asiakkaallani oli vain yksi toive minulle - päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Olisin kuitenkin halunnut auttaa häntä enemmän, koska näin, että hän meni koko ajan huonompaan kuntoon. Ehdotin hoitoon menoa ja osallistumista ryhmiin. Hän kieltäytyi kuitenkin kaikesta eikä halunnut lopettaa juomistaan. Ja niin siinä sitten kävi: tavoite saavutettiin, hän pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta menehtyi pian sen jälkeen. Hoito onnistui, mutta potilas kuoli.
Olen miettinyt, vielä järkyttyneenä ja surullisenakin, miksi hän päästi minut luokseen. Mitä minä tein tai olin, että ansaitsin hänen luottamuksensa. Ihan aluksi tein selväksi, etten ole viranomainen. Kerroin hänelle, että toimin vain hänen toimeksiannostaan tai valtuuttamana, hänen itsensä asettamien tavoitteiden suuntaisesti. Tärkeintä asiakkaalleni oli kuitenkin, että hyväksyin hänet sellaisena kuin hän oli: usein humalassa, likainen ja ärsyttävän epäluuloinen. Laitoin myös itseni peliin, jaoimme elämänkokemuksiamme ja löysimme jotain yhteistä.
Kun kaiken tämän jälkeen yhteistyömme päättyi näin traagisesti, sitä miettii omaa vastuutaan. Olisinko voinut tehdä vielä jotain? Teinkö jotain väärin? Olen myös miettinyt, kannattaako asiakkaaseen tutustua niin hyvin, jos palkkana on järkytys ja suru. Löysin lohdutusta Tommy Hellstenin kirjasta Ihminen tavattavissa, jota tässä lopuksi haluan siteerata:
"Vastuun ottaminen toisen ihmisen teosta on syvimmiltään hänen ihmisarvonsa kaventamista ja kunnioituksen puutetta. Meidän tulee kunnioittaa toista ihmistä niin paljon, että annamme hänen suistaa itsensä tuhoon, jos hän näin valitsee."
Tapio Koivisto | Viestejä: 4 | Kommentoi aihetta
|
Lisäyksiä:
1 -
10 /
19
Jos haluat osallistua keskusteluihin, sinun on kirjauduttava sisään palveluun. Kirjautuminen edellyttää Sosiaaliportin käyttäjäksi
rekisteröitymistä.
|
|