|
|
Meillä on tapaaminen Karin kanssa aamulla, ja olemme sopineet, että herätän hänet etukäteen puhelimitse. Herääminen on jälleen ilmeisen vaikeaa, koska puhelin soi tosi pitkään ennen kuin Kari vastaa.
Menen Karin luokse ja yllättäen hän avaa heräämiskeskustelun. Hän pahoittelee, että ei taaskaan ole kyennyt heräämään ajoissa ilman apua.
Sitten hän kertoo, ettei hänellä ole herätyskelloa. Itse asiassa hänellä ei ole kuin puhelimen kello, ja sitä hän ei oikein tahdo nähdä lukea pimeässä ilman laseja.
Kellon lisäksi heräämistä vaikeuttaa valvominen. Kari kertoo, että hänen vuorokausirytminsä on hieman sekaisin. Iltaisin tulee valvottua ja nukahtaminen siirtyy usein yli puolenyön.
Sovimme, että menemme seuraavaksi hankkimaan herätyskellon yhdessä. Lisäksi päätämme, että teemme yhdessä viikkolukujärjestyksen ja aloitamme vuorokausirytmin muutoksen.
Tästä on hyvä jatkaa...
"Maija" | Viestejä: 1 | Kommentoi aihetta
|
Annan puhelimen soida pitkään ennen kuin kuulen Karin unisen äänen: ”Haloo”. Hetken rupattelun jälkeen sovimme tapaamisen iltapäiväksi. Kari kertoo sitä ennen hankkivansa uuden pyykkituvan avaimen. Hän on varannut pyykkivuoron koko seuraavaksi päiväksi.
Tapaamme sovitusti Karin luona. Hän näyttää isoa pyykkipulveripakettia, jonka on käynyt itse ostamassa tullessaan kiinteistöhuollosta avaimenhakureissulta. Ehdotan, että lajittelisimme pyykit valmiiksi yhdessä. Hieman häkeltyneenä Kari nyökkää ja vie minut kylpyhuoneeseen.
Näky on sanoinkuvaamaton: kylpyamme on täynnä pyykkiä, samoin lattia. Kari kertoo hämmentyneenä, ettei muista milloin olisi viimeksi pessyt pyykkiä tai käyttänyt pyykkitupaa. On hän kuulemma vähän pessyt pientä pyykkiä käsin, kunnes pyykkipulveri loppui.
Ihmettelen ääneen, missä hän käy itse pesulla, kun amme on täynnä pyykkiä. Kari kertoo käyttävänsä siihen lavuaaria. Kari tuo kaksi äidiltään saamaansa pyykkikoria, joihin alamme lajitella pyykkiä.
Pyykkivuoren selvittelyn jälkeen kysyn Karilta, haluaako tämä käydä ruokakaupassa yhdessä. Kari kertoo "tilipäivänsä" olevan vasta parin päivän päästä eli nyt hän on rahaton. Tilipäivällä hän tarkoittaa sitä, kun edunvalvoja kerran viikossa laittaa hänen tililleen 60 euroa. Summan tulisi kattaa ruoka-aineet, henkilökohtaiseen ja kodin hygieniaan liittyvät tuotteet, julkisen liikenteen liput, harrastus- ja virkistysmenot, vaatteet yms. Kaikesta muusta on osattava sopia erikseen edunvalvojan kanssa - sikäli kuin omat varat ja kyvyt sen mahdollistavat.
Ehdotan, että katsoisimme yhdessä, löytyisikö kaapista tarpeeksi syötävää seuraavaan tilipäivään asti. Yksi tonnikalapurkki, näkkileipää, riisiä ja hernekeittopurkki. Kari kertoo pärjäävänsä niillä. Kysyn vielä, milloin on seuraava tilipäivä. Kari kertoo sen olevan perjantaina, nyt on tiistai.
Päätämme tapaamisen, jatkamme pyykkituvassa heti seuraavana aamuna. Lupaan herättää hänet puhelimitse.
Jään miettimään tapaamistani Karin kanssa. Miten otan esille aamuheräämiset ja raha-asiat? En halua tuottaa ahdistusta turhilla kysymyksillä. Päätän edetä asia kerrallaan. Pestään ensin pyykki ja mahdollistetaan Karin omasta hygieniasta huolehtiminen. Eiköhän sekin jo piristä Karia? Sopivan hetken tullen palaan heräämisiin ja rahoihin.
Kaikesta huolimatta Kari on yllättävän motivoitunut työskentelemään kanssani ja selvittelemään omia asioitaan; onhan hän viimeisillä rahoillaan ostanut pyykkipulverit.
"Maija" | Viestejä: 1 | Kommentoi aihetta
|
Olen rapussa Karin oven takana. Tarkoituksena on lähteä yhdessä Kelaan. Soitan ovikelloa kolmatta kertaa ja yritän kuunnella mahdollisia ääniä Karin asunnosta. Soitan Karille, mutta en tavoita häntä eikä rappuun kuulu että hänen puhelimensa soisi. Harkitsen kirjallisen viestin jättämistä, mutta päätän olla tekemättä sitä. En tunne vielä Karia riittävän hyvin osatakseni arvioida hänen reaktionsa kirjalliseen lähestymiseen yhden tapaamisen jälkeen. Lähden pois ja jään miettimään jatkoa.
Myöhemmin samana päivänä Karin psykiatrinen sairaanhoitaja soittaa. Hän kertoo olevansa huolissaan, koska Kari ei ole taaskaan ilmestynyt sovittuun tapaamiseen.
Seuraavana päivänä yllätyn positiivisesti. Kari soittaa minulle ja antaa epämääräisen selityksen edellisestä päivästä ja kysyy mahdollisuutta sopia uutta tapaamista. Katson kalenterista mahdollisia aikoja ja tarjoan niitä Karille. Kari valitsee iltapäiväajan seuraavaksi päiväksi.
Kelaan
Tapaamme sovitusti Karin kotona, josta lähdemme Kelaan. Kari on itsenäisesti etsinyt tarvittavat paperit mukaan. Huomaan, että hän on myös vienyt eteisestä lehtiä pois ja annan siitä hänelle palautetta.
Asiointi Kelassa onnistuu hyvin, asumistuki saadaan taas vireille. Kari on asiasta hyvillään. Ehdotan lähikahvilassa käyntiä. Kahvikupin ääressä Kari selvästi vapautuu ja kysyy, koska tapaamme seuraavan kerran. Kysyn Karin toivomusta ajankohdasta.
Kadonnut pyykkituvan avain
Kari rohkaistuu ja paljastaa, että on hukannut pesutuvan avaimen. Pyykkiä on kertynyt jo jonkin verran ja Kari toivoo apua sen selvittämiseksi. Kari kertoo tietävänsä, mistä uuden avaimen saa tilata, mutta ongelmana on asioimisaika aamulla klo 9-10. Kari kertoo, että hänellä on vaikeuksia herätä aamuisin, koska hänellä on tapana valvoa myöhään. Sovimme, että herätän Karin puhelimitse seuraavana aamuna klo 8.30, että hän voisi lähteä hakemaan uutta pesutuvan avainta. Hän kertoo selviävänsä siitä itse.
Kari varaa ajan pesutuvasta koko päiväksi ja ilmoittaa sitten minulle ajan. Jään miettimään Karin vuorokausirytmiä ja aamuheräämisiä. Onko tässä syy käymättä jääneisiin tapaamisiin? Päätän ottaa asian esille seuraavalla tapaamisella.
"Maija" | Viestejä: 1 | Kommentoi aihetta
|
Lähtötilanne
Psykiatrian poliklinikalla on potilaana mies, joka tarvitsee palveluohjausta. Hänet on kotiutettu vuosi sitten sairaalasta pitkähkön hoitojakson jälkeen. Mies on lopettanut lääkityksen, eikä hän ole käynyt poliklinikan kuukausittaisissa tapaamisissa. Poliklinikan avokuntoutustiimin psykiatrinen sairaanhoitaja on yrittänyt tavoittaa asiakasta puhelimitse ja käymällä miehen kotona. Mies ei ole vastannut puhelimeen eikä avannut ovea.
Toisella käynnillään sairaanhoitaja on tavoittanut miehen aamuvarhaisella ja saanut tämän suostuteltua poliklinikalle. Mies on tavannut lääkärin ja lääkitys on aloitettu uudestaan. Samalla on sovittu aika sairaanhoitajalle ja kerrottu palveluohjauksesta, joka toimii eräässä projektissa miehen asuinalueella. Mies on suostunut tapaamiseen palveluohjaajan kanssa sairaanhoitajan seuraavalla kotikäynnillä.
Ensimmäinen tapaaminen
Sairaanhoitaja soittaa minulle, palveluohjaajalle, ja kertoo Karin tilanteesta. Sovimme yhteisestä kotikäynnistä Karin luona. Käynnin päätteeksi jään yleensä asiakkaan kanssa kahden, jos se sopii asiakkaalle. Silloin voin kertoa asiakkaan kielellä palveluohjauksesta ja siitä, mitä se voisi hänen kohdallaan tarkoittaa; en tee asioita asiakkaan puolesta vaan ne tehdään yhdessä.
Kari on pieni ja kalpea ja avaa oven pienen odottelun jälkeen. Vastaan tulee tunkkainen ilma ja hämäryys. Ilmaisjakelulehtiä on eteisessä runsaasti.
Sairaanhoitaja kertoo, miten reseptit uusitaan ja lääkkeet jaetaan kotikäynnillä kahden viikon välein. Sen jälkeen jään kahden Karin kanssa. Kerron ensin itsestäni ja palveluohjauksesta. Annan yhteystietoni ja pyydän Karin puhelinnumeron.
Kari kiinnostuu mahdollisuudesta, että laittaisin hänen asumistukensa uudelleen vireille Kelassa. Tuki on katkaistu, koska vuositarkistus on jäänyt tekemättä. Kari muistelee, että avaamaton Kelan kuori olisi eteisessä. Pyydän Karia etsimään sitä. Samalla rohkenen kysyä, voisinko avata verhot ja ikkunan. Pienen epäröinnin jälkeen Kari nyökkää. Paperin löytyminen osoittautuu ylivoimaiseksi, koska koti on niin kaaoksessa.
Sovimme seuraavan tapaamisen kahden päivän päähän. Tarkoituksena on mennä yhdessä Kelaan. Lähtiessäni ehdotan, että veisimme lehtiä roskikseen. Ehdotan myös, että Kari laittaisi astiat tiskipöydältä likoamaan. Lähdemme yhtä matkaa, molemmilla lehtiä kainalossa. Kari palaa pihalta kotiin. Ylihuomenna jatketaan!
"Maija" | Viestejä: 2 | Kommentoi aihetta
|
Jos haluat osallistua keskusteluihin, sinun on kirjauduttava sisään palveluun. Kirjautuminen edellyttää Sosiaaliportin käyttäjäksi
rekisteröitymistä.
|
|