Kunnallinen kotipalvelu toimii parhaimmillaan tehokkaana ennaltaehkäisevän työn muotona. Lapsiperheiden kotipalvelu on sosiaalihuoltolain  mukaista sosiaalipalvelua. Se on tavoitteellista, suunnitelmallista ja määräaikaista yhdessä perheen ja yhteistyötahojen kanssa tehtävää vanhemmuuden sekä arjessa selviytymisen tukemista. Keskeisenä tavoitteena on perheen omien voimavarojen vahvistaminen. Tämä tapahtuu opastamalla perhettä lasten ja kodinhoidossa ja vahvistamalla arjen taitoja.

Kunnan tulee huolehtia sosiaalipalvelujen järjestämisestä sen sisältöisinä ja siinä laajuudessa kuin kulloinkin säädetään ja toimia muutoinkin sosiaalisten olojen kehittämiseksi sekä sosiaalisten epäkohtien poistamiseksi . Sosiaalihuoltolain mukaan kunnan on huolehdittava kotipalvelun järjestämisestä. Kotipalveluilla tarkoitetaan asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Sosiaalihuoltolain mukaan kotipalveluja annetaan alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella niille, jotka tarvitsevat apua suoriutuakseen lain 20 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista.

Laki kunnallisesta kodinhoitoavusta kumottiin, kun sosiaalihuoltolaki tuli voimaan. Sosiaalihuoltolailla oli tarkoitus muun ohella monipuolistaa kotipalvelun toimintamuotoja suhteessa aiemman säännöksen tarkoittamaan kodinhoitoavun sisältöön ja laajuuteen. Perusoikeusuudistuksen myötä sosiaaliset perusoikeudet sisällytettiin perustuslakiin. Sosiaaliset perusoikeudet sisältävät myös oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Uudistuksen keskeisenä lähtökohtana on ollut, että myös sosiaaliset perusoikeudet ovat oikeudellisesti sitovia. Perusoikeusuudistuksen yhtenä peruslähtökohtana on ollut se, ettei heikennetä oikeuden toteuttamisessa jo saavutettua tasoa. Esimerkiksi kuntien päätöksillä ei saa laskea palvelutasoa alle laissa tarkoitetun riittävyysminimin.

Kunta voi ja ja valtionosuudesta annetun lain  mukaan järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät paitsi hoitamalla ne itse, hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai muulla kyseisen säännöksen mahdollistamalla tavalla.

Lastensuojelulain  mukaan lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten pitää tukea vanhempia ja huoltajia näiden kasvatustehtävässä ja pyrkiä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain. Laissa todetaan, että ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on lainkohdan mukaan myös kunnan muissa palveluissa perheelle antama tuki silloin, kun perhe tai lapsi ei ole lastensuojelun asiakas. Kotipalvelu on tulkittavissa kyseisen lain tarkoittamaksi kunnan muissa palveluissa antamaksi tukimuodoksi.

Lastensuojelulaissa  säädetään, että kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja kunnan muiden viranomaisten on yhteistyössä seurattava ja edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä. Kunnan on lapsiperheille tarkoitettuja palveluja järjestäessään huolehdittava siitä, että näiden palvelujen avulla tuetaan vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lasten kasvatuksessa ja saadaan selville lasten, nuorten ja lapsiperheiden erityisen tuen tarve.

Toimeentulotuki on viimesijainen toimeentuloturvan muoto ja sitä myönnetään tilanteissa, joissa henkilön tai perheen tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin.

Kunnat myöntävät varsinaisen toimeentulotuen lisäksi ehkäisevää toimeentulotukea , jonka perusteista ne päättävät itse. Kuntien tulee varata riittävät määrärahat ehkäisevää toimeentulotukea varten. Ehkäisevä toimeentulotuki toimii myös lastensuojelun ehkäisevänä palveluna. Ehkäisevän toimeentulotuen tarkoitus on edistää perheen sosiaalista turvallisuutta ja tukea henkilön ja perheen omatoimista suoriutumista sekä ehkäistä syrjäytymistä. Ehkäisevän toimeentulotuen keinoin lasta ja hänen perhettään voidaan tukea taloudellisesti esimerkiksi opiskeluissa tai harrastuksissa.

Ehkäisevää toimeentulotukea myönnetään tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Riittävän varhaisella ja suunnitelmallisella käytöllä voidaan puuttua henkilöä ja perhettä uhkaaviin riskeihin ja toimeentulo-ongelmiin ja auttaa akuuteissa kriiseissä, esim. perheen jäsenen sairastumisen yhteydessä.

Tekstin on muokannut:
verkkotoimitus