Kysymys

Olen huolissani sijaishuoltopaikkatilanteen on muuttumisesta kunnassamme. Aiemmin huostaanotettaville lapsille löytyi paikka kaupungin vastaanottoyksiköstä. Nyt olen joutunut viimeisen kahden kuukauden aikana sijoittamaan jo neljä lasta omaan kotiinsa odottamaan vastaanottopaikan vapautumista. Kenellä on tällaisessa tilanteessa vastuu?

Sosiaaliportin kokeiluryhmän vastaus
Posken konsulttiryhmän vastaus

Sosiaaliportin kokeiluryhmän vastaus:

Sijaishuolto on järjestettävä
Lastensuojelulain 16 §:n mukaan sosiaalilautakunnan on otettava lapsi huostaan, jos säännöksessä tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Säännöksen mukaisesti lautakunnan on järjestettävä huostaanotetulle lapselle tarpeenmukainen sijaishuolto.

Käänteinen subjektiivinen oikeus
Velvollisuudesta järjestää tarpeen mukaisessa laajuudessa sijaishuoltoa on käytetty ilmaisua lapsen (ja perheen) "käänteinen subjektiivinen oikeus" saada sellaista sijaishuoltoa, joka vastaa niihin perusteisiin ja ongelmiin, joita lapsen elämässä on. Toisin sanoen sijaishuollon on vastattava niihin tarpeisiin ja perusteisiin, joiden johdosta lapsi otettiin lautakunnan huostaan. Jos huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen tehdään kysymyksessä mainitulla tavalla, ei tämä "oikeus" ja lautakunnan lakiin perustuva velvollisuus järjestää tarpeenmukaista sijaishuoltoa toteudu.

Huostaanotetun lapsen kotisijoitus on mahdollista
Laki mahdollistaa huostaanotetun lapsen väliaikaisen sijoittamisen huoltajansa tai vanhempansa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi (LsL 22 § 3 mom.). Kyse on tällöin lapsen tarpeista lähtevästä sijoitusmuodosta. Esimerkiksi lapsi ja vanhempi harjoittelevat yhteiselämää ennen lopullista kotiuttamista ja paluuta kotiinsa. Kyse voi olla myös ratkaisusta, joka joudutaan tekemään ennen huoltopäätöksen muuttamista (esim. sosiaalilautakunta on pannut vireille lapsen huoltoa koskevan hakemusasian käräjäoikeudessa).

Kunnan on hankittava sijoituspaikka
Kunta ei mielestämme voi vapautua vastuustaan ilmoittamalla, ettei vapaita sijoituspaikkoja ole eikä tarpeenmukaista sijaishuoltoa voida (vielä) järjestää. Sijoituspaikka on vain hankittava.

Se, että ostopalvelut maksavat ei mielestäni saa estää sijaishuollon järjestämistä. Tarvittaessa, jos määrärahat ovat loppuneet, tulisi sosiaalilautakunnan esittää valtuustolle lisätalousarviossa määrärahojen varaamista kyseessä olevaan tarkoitukseen.

Huostaanoton täytäntöönpano voi myös odottaa
Jos huostaanottopäätöstä ei ole määrätty heti täytäntöönpantavaksi (LsL 38 §), voi lapsi odottaa kotona siihen asti, kunnes nähdään valitetaanko asiasta hallinto-oikeuteen. Jos hallinto-oikeuteen valitetaan, katsotaan miten hallinto-oikeus asiaan suhtautuu. Tällaisissa tilanteissa lapsella ei sinänsä ole kotona hätää, vaan odotellaan, että esimerkiksi tutkimuksia voitaisiin tehdä.

Vastuu ei ole enää sosiaalityöntekijällä
Oletamme, ettei edellä kuvatun kaltaisesta tilanteesta ole kuitenkaan kyse. Tällöin vastuu lapsesta on sosiaalityöntekijän esimiehillä ja toimielimellä, joka vastaa määrärahojen varaamisesta. Sosiaalityöntekijähän on toiminut oikein: päättänyt huostaanotosta ja arvioinut tarpeenmukaisen sijaishuoltopaikan. Määrärahat vain estävät sijaishuollon järjestämisen.

Vastauksen kokosi Tapio Räty. Vastaus perustuu kommentteihin ja huomioihin, joita ovat koostajan lisäksi esittäneet kaikki konsulttiryhmän jäsenet.

Posken konsulttiryhmän vastaus:

Vastuu on sekä kunnalla että sosiaalilautakunnalla.

Kunnan on järjestettävä sijoituspaikka
Kunnan on huolehdittava sosiaalipalvelujen järjestämisessä, kuten muun muassa perhehoidon järjestämisestä (Sosiaalihuoltolaki 17§). Kunnan on myös huolehdittava siitä, että palveluja on tarvittavassa laajuudessaan saatavilla niinä vuorokauden aikoina, joina niitä tarvitaan (Lastensuojeluasetus 2§). Lisäksi kunnan on huolehdittava siitä, että lastensuojelu järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää (LsL 4§).

Sosiaalilautakunnan on tehtävä eri tahojen (mm. muut kunnat ja palvelujen järjestäjät) kanssa yhteistyötä riittävien palvelujen ja asiantuntemuksen turvaamiseksi kunnassa. Huostaanotetun lapsen tai nuoren huolenpidosta, valvonnasta, hoidosta, kasvatuksesta ja olinpaikasta vastaa ja päättää huostaanoton tehnyt sosiaalilautakunta.

Sosiaalilautakunnan tulee valita sijaishuoltopaikka siten, että se on lapsen edun mukainen, ja että siellä pystytään turvaamaan lapsen tasapainoinen kasvu ja kehitys sekä luonnollisesti turvallisuus. Jos sijaishuoltopaikka ei vastaa lapsen edun asettamia kriteereitä, on vastuu kunnalla. Sosiaalilautakunnan vastuun tai asian hoitamisen vastuu on delegoitu viranhaltijoille, joka toteuttaa vastuuta käytännössä. Syytä on huomioida lastensuojelulain 21 §, jonka mukaan huostaanottopäätös raukeaa, jollei sitä ole pantu täytäntöön määräajassa. Huostaanottopäätöksestä seuraa aina sijaishuoltoon sijoittaminen, joten kovin kauaksi aikaa asiaa ei voi jättää odottelemaan.

Esimerkki huostaanoton täytäntöönpanosta ja kotiin sijoittamisesta
Korkein hallinto-oikeus (KHO) on käsitellyt tällä vuosituhannella ainakin yhden huostaanottotapauksen, jossa sijaishuolto jätettiin järjestämättä ja asiaan palattiin vasta kuukausien päästä. Tuolloin tehtiin sijaishuollon muutospäätös, jolla lapset siirrettiin sijaiskotiin. Päätöksestä valitettaessa sekä hallinto-oikeus että KHO katsoivat, että koska sijaishuoltoa ei ollut alun perin järjestetty, huostaanottoa ei ollut tosiasiallisesti pantu täytäntöön. Lisäksi KHO totesi, että lapsen sijoittaminen kotiinsa huostassapidon aikana tulee kysymykseen lain valmisteluteksteissä kuvatuissa väliaikaisissa poikkeustilanteissa ja sillä edellytyksellä, että lapsen olinpaikkaa ei voida muuten (esim. huoltajuuskiistassa alioikeuden välipäätöksellä) virallisesti määritellä. Toinen yleinen poikkeustilanne muodostuu silloin, kun huostassapito on päätetty lopettaa ja valmistellaan lapsen palauttamista vanhemmilleen. Huostassapidon aikana voidaan määritellä mm. lapsen yhteydenpito sijaishuoltopaikkaan ja kotiuttamisen ajoitus.

Lastensuojelulain 21 ja 22 pykälä ovat valitettavan epäinformatiivisia ja niiden keskinäinen suhde pitäisi määritellä tarkemmin. 21 pykälässä puhutaan vain huostaanoton täytäntöönpanosta eikä sijaishuollosta, kun taas 22 pykälä puhuu kummastakin. Tapauksia tulisi kuitenkin arvioida pääsäännön eli huostaanoton ja sijaishuollon samanaikaisen tarpeen näkökulmasta.

Vastauksen kokosi Anne Karppinen. Kysymykseen kommentoivat Mirjam Araneva, Marita Raassina ja Kari Matela.