Kysymys:

Perheen isä kuoli yllättäen viime viikolla. Tällä hetkellä hänen ruumiinsa on oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa kuolinsyyn selvittämiseksi. Mies oli naimisissa ja tästä liitosta hänellä on 14-vuotias poika. Perhe on ollut jo pitkään asiakkaanani. Aina välillä pojan puheissa on vilahdellut epäilys, että isä ei olisikaan hänen biologinen isänsä. Poika kertoo kuulleensa tädiltään ja muilta sukulaisilta, että hän olisi jonkun aivan toisen miehen siittämä, vaikka hänen syntymän aikoihin hänen vanhempansa olivatkin jo naimisissa keskenään. Äiti ei oikein ole kieltänyt muttei myöntänytkään asiaa, eikä siitä ole kunnolla puhuttu perheessä. Nyt perheen isä on kuitenkin kuollut ja asia tulee luultavasti ajankohtaiseksi.

Voinko minä sosiaalityöntekijänä pyytää oikeuslääkäriä ottamaan kudosnäytteen vainajasta tulevia isyystutkimuksia varten? Alustavasti poika on esittänyt toiveen isyyden vahvistamisesta tai kumoamisesta, eikä äiti ole vastustanut tätä. Entä jos poika haluaa isyyden vahvistamista, mutta äiti vastustaa? Tai poika vastustaa ja äiti haluaa? Onko tilanne erilainen, kun poika muutaman kuukauden päästä täyttää 15 vuotta? Onko sosiaalityöntekijällä yleensäkään laissa määriteltyä mahdollisuutta ajaa kannetta isyyden vahvistamiseksi tai kumoamiseksi? Näytteen tutkimiseksi ilmeisesti kuitenkin tarvitaan tuomioistuimen päätös tai perillisen ja lesken suostumus.

Sosiaaliportin kokeiluryhmän vastaus
Posken konsulttiryhmän vastaus

Sosiaaliportin kokeiluryhmän vastaus:

Isyyslaki
Kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana, lähdetään isyysolettamasta eli siitä, että vainaja on lapsen isä. Isyyden kumoamisesta on säädetty isyyslain 5 luvussa. Tuomioistuin voi suostua kumoamisvaatimukseen, jos muun muassa voidaan osoittaa, että äidin on maannut lapsen siittämisaikana muu kuin äidin aviomies. Pelkät yleisluonteiset vihjailut tai äidin mahdollinen elämäntapa eivät ole tästä tietenkään riittävää näyttöä. Lapsen perinnöllisistä ominaisuuksista voidaan luonnollisesti joskus päätellä, ettei lapsen isä olekaan biologinen isä (isyyslain 34 §).

Kumoamiskanteen voi nostaa aviomies (ja hänen oikeudenomistajansa), äiti tai lapsi. Aviomiehen ja äidin tulee nostaa kanne viiden vuoden kuluessa lapsen syntymästä. Poikkeuksena ovat painavat syyt kanneoikeuden pidentämiseen eli makaajasta on saatu tieto vasta myöhemmin.

Lapsen oikeudet
Tapauksessa äidillä ei ole enää mielestäni kanneoikeutta, lapsella sen sijaan on. Koska lapsi on nyt 14 vuotta, aiheuttaa äidin vastustus sen, että lapsella ei ole tehokkaita keinoja ajaa kannetta. Tilanne muuttuu, kun lapsi täyttää 15 vuotta tai 18 vuotta, sillä tällöin lapsen vastustus estää asian selvittämisen. Sosiaalityöntekijä ei voi luonnollisestikaan hoitaa asiaa tai ajaa kannetta ilman osapuolten myötävaikutusta. Jos 15-vuotias haluaa ajaa kannetta, niin tällöin puhevaltaa käyttää äiti lapsensa puolesta. Lastenvalvojan on ryhdyttävä myös toimiin (kanne isyyden vahvistamiseksi, isyyslain 41 § ja 26 §, jos selvityksen perusteella on aihetta olettaa, että isä ei olekaan lapsen biologinen isä.

Tarvitaan näyttöä
Kysymyksen tapauksessa ei ole mitään näyttöä makaamisesta. Pelkästään tädin ja muiden sukulaisten vihjailuja tai äidin vaikenemista omista elämänkokemuksistaan ei voida pitää näyttönä. Jotta isyyden selvittämisprosessi voitaisiin ylipäätänsä aloittaa, olisi "löydettävä" makaaja tai ainakin tehdä todennäköiseksi se, ettei kuollut mies voi olla lapsen biologinen isä (esimerkiksi kuollut mies on ollut suvunjatkokyvytön, lapsen perinnölliset ominaisuudet eivät vastaa miehen ominaisuuksia tai muut syyt). Kuvatussa tilanteessa ei ole esitetty mitään tällaista. Mielestäni lastenvalvojalla ei ole minkäänlaista perustetta käynnistää proseduuria. Joka tapauksessa vain tuomioistuin voi antaa määräyksiä siitä, minkälaista näyttöä asiassa on hankittava (kuten esimerkiksi verikokeet).

Kysymys on kaiken kaikkiaan ongelmallinen, koska lapsen intressissä voi olla, että isyys selvitetään. Käytännössä, jos äiti on haluton asiaa selvittämään, ei lapsella ole oikein mitään keinoja käytettävänään. Kun vainaja on tällä hetkellä kylmiössä, ja pian siis haudattu, tekee myös aika tehtäväänsä.

Posken konsulttiryhmän vastaus:

Kysymykseen voi tulla isyyden kumoamiskanne, koska pelkästään miehen kuolema ei poista kanneoikeutta.

Isyystutkimus
Isyystutkimus voidaan tehdä myös vainajasta. Tutkimus voidaan suorittaa vainajasta jonkin lääketieteellisen tutkimuksen yhteydessä hänen eläessään otetusta veri- tai kudosnäytteestä tai oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen yhteydessä otetusta kudosnäytteestä.

Kanneoikeus
Sosiaalilautakunnalla ei ole isyyslain nojalla oikeutta nostaa kannetta isyyden kumoamiseksi avioliitossa syntyneen lapsen kohdalla, vaan sen oikeudet rajoittuvat isyyden selvittämiseen. Sen sijaan lapsella, isällä ja äidillä on, isyyslain 34 ja 35 § mukaisesti, kanneoikeus. Vanhempien kohdalla kanneoikeuteen sisältyy viiden vuoden aikaraja, josta tosin voidaan erityisin syin poiketa.

Lokakuussa 2005 voimaan tulleen uuden lain 16 § mukaan lastenvalvojalla on kuitenkin oikeus pyytää terveydenhuoltoa ottamaan vainajasta kudosnäyte "tulevaa selvitystä tai tutkimusta varten".

Mikäli kyseinen isyyden kumoamis- tai vahvistamistutkimus on todennäköinen lapsen mielipiteen vuoksi, pyynnön voi tehdä. Tarvittava näyte voidaan tällöin ottaa ilman vainajan oikeudenomistajan suostumusta. Saadun näytteen tutkiminen ei sen sijaan ole mahdollista ilman vainajan oikeudenomistajien lupaa. Oikeudenomistajia ovat vainajan tunnustetut lapset ja alaikäisten osalta päätösvaltaa käyttävät huoltajat, eli vaimonkin tulee antaa lupa tutkimukseen. Jollei lupaa saada ja asia kuitenkin on lapsen edun vuoksi tärkeä, tutkimuslupaa on haettava tuomioistuimelta

Keskustele lapsen äidin kanssa
Kun lapsi ei vielä ikänsä vuoksi ole täysin oikeustoimikelpoinen, mutta isyysasia askarruttaa hänen mieltään ja hänellä on puhevaltaisena oikeus saada asia sosiaalitoimessa vireille, asiasta olisi viisasta keskustella lapsen ja äidin kanssa. Äidillähän on oikeus nostaa kanne, joskaan hänellä ei tässä tilanteessa näyttäisi olevan omaehtoista tarvetta siihen. Lapsen keskeisin intressi lienee tieto hänen oikeasta biologisesta isästään, ei niinkään oletetun isyyden kumoaminen. Tässä mielessä olisi hyvä ennalta selvittää, missä määrin lapsen isän henkilöllisyyttä koskevaa tietoa on saatavissa ilman solutasolle meneviä tutkimuksia.

Isyystutkimuslaboratoriosta lisätietoja
Kansanterveyslaitoksen isyystutkimuslaboratorion sivuilta voi lukea tarkemmin kudosnäytettä koskevasta tutkimuksesta ja isyystutkimusta koskevasta laista. Kansanterveyslaitos neuvoo mielellään myös puhelimitse.

Vastauksen kokosi Kari Matela.

Vastaus on koottu kommenteista, joita esitettyyn kysymykseen ovat allekirjoittaneen lisäksi esittäneet Kerttu Vesterinen ja Mirjam Araniva.