Kysymys 

Olen sijoittanut 12-vuotiaan huostaanotetun tytön väliaikaisesti tukitoimilla pääkaupunkiseudulla olevaan perhekotiin. Ajatuksenani on ollut löytää tytölle pysyvä sijaisperhe pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Sellainen löytyikin muutaman kuukauden odottelun jälkeen. Olemme nyt käyneet yhdessä paikassa tutustumassa ja tyttö teki hyvin selväksi käytöksellään ja puheissaan, ettei suostu muuttamaan maalle. Sijaisperhe säikähti tilannetta, eivätkä he ole enää valmiita ottamaan lasta luokseen.

Mitä teen, sillä mielestäni tyttö olisi ns. perhelapsi?

Sosiaaliportin kokeiluryhmän vastaus
Posken konsulttiryhmän vastaus

Sosiaaliportin kokeiluryhmän vastaus:

Lasta ja vanhempia kuultava
Kun kyse on 12 vuotta täyttäneestä lapsesta, on häntä (LsL 35 §) kuultava asianosaisena sijaishuollon muuttamista koskevassa asiassa. Myös hänen vanhempiaan on kuultava. Jos joku asianosaisista vastustaa, voidaan päätös tehdä, mutta mahdollinen valitus on syytä ottaa huomioon. Päätös voidaan panna täytäntöön mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta, jos sille on perustelut. Tällainen perustelu voisi olla kiireellinen sijoittamisen tarve. Onko nyt sellainen tilanne?

On hyvä muistaa myös, että huostaanotetulla lapsella on oikeus tarpeenmukaiseen sijaishuoltoon. Taloudelliset seikat eivät saa olla keskeisinä vaikuttimina paikan valinnassa. Sijoittajan on myös tuettava lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa.

Lapsi voi kokea eroahdistusta
Kuulemiseksi ei tällaisessa tapauksessa riitä yksi tapaaminen ja ensimmäisen mielipiteen kirjaaminen. Aito kuuleminen edellyttää keskustelua kaiken lasta koskevan tiedon pohjalta. Oletko ajatellut, että pelkääkö tyttö joutuvansa eroon vanhemmistaan tai jostakin muusta hänelle tärkeästä ihmisestä? Ehkä kavereista? 

Voi olla, että tämän ikäisellä ikätoverisuhteet painavat yhtä paljon kuin suhteet vanhempiin. Kun päädytään sijoitukseen, on lapsi tavallisesti joutunut kokemaan syvää pettymystä aikuisiin, jolloin kaverisuhteet korostuvat. Kavereita on monenlaisia: sellaisia, jotka vievät kehitystä eteenpäin ja niitä, jotka taannuttavat kehitystä (jälkimmäisestä esimerkkinä jatkuvasti päihteitä käyttävät nuorisoporukat).

Jos lapsi on syvästi pettynyt aikuisiin, on aivan tavallista, että hän testaa sijoittavaa aikuista. Lapsi saattaa olla pettynyt aikuisten asettamien rajojen pitämättömyyteen tai siihen, ettei mitään rajoja koskaan ole ollutkaan.

Sijoituspaikkojen vertailua
On hyvä ottaa aidosti tutkintaan vielä myös se, onko perhe oikea paikka tytölle. Uuden perheen etsintä on joka tapauksessa edessä. Entä voisiko tyttö saada nykyisessä sijoituspaikassaan sitä apua ja tukea mitä hänelle sijaishuollolla tavoitellaan, ja onko nykyinen paikka mahdollisesti kuitenkin käytettävissä? Oleellista on se, ettei päädytä lapsen kannalta huteraan ratkaisuun. Sijaisperheissäkin on eroja; jos yksi säikähti lapsen käytöstä, joku toinen paikka voi olla riittävän vahva ottamaan uhman ja vastustuksen vastaan rakentavalla tavalla.

Lapsen kanssa on keskusteltava häntä aidosti kuunnelleen, mutta ratkaisuvastuu on aikuisten. Moni sijoitukseen tuleva lapsi ei ole koskaan aikaisemmassa elämässään saanut kokea, että aikuiset kantavat vastuun eli turvallista vastakkainasettelua aikuisten kanssa. Näissä tilanteissa on tavallista, että lapsi vastustaa paikkaa, johon sijoitusta suunnitellaan. Näin siitäkin huolimatta, että kaikki aikuiset – ja ehkä lapsi itse sisimmässään - pitävät sijoituspaikkaa hyvänä. Onkin tärkeätä keskustella lapsen kanssa tilanteesta, vastustuksesta ja sen syistä sekä siitä, miksi ratkaisussa päädytään ehkä toimimaan toisin kuin lapsi itse on kertonut toivovansa.

Lapsi tarvitsee paljon aikaa ja vaivaa paikan vaihdoksen yhteydessä. Juuri sijoitetut lapset ovat usein joutuneet kokemaan liian paljon selittämättömiä tai heikosti perusteltuja eroja ja hylkäämisiä. Hyvä periaate on VR:n junavaunuista tuttu slogan: saattaen vaihdettava!

Vanhempien näkemys huomioon
Myös vanhempien kanssa työskentelyyn kannattaa käyttää aikaa. Jos vanhemmat vastustavat voimakkaasti ratkaisua johon ollaan päätymässä, he voivat pahimmillaan sabotoida sijoitusta ja tehdä hallaa sen onnistumiselle. Usein vanhemman vastustuksen takana on tunne siitä, ettei ole tullut huomioon otetuksi ja aidosti kuulluksi. On luonnollisesti myös tilanteita joissa vanhemmat eivät koskaan - kaikesta osallistamisesta ja huomioon ottamisesta huolimatta - hyväksy lapsensa sijoitusta eivätkä anna sille tukeaan.

Vastauksen kokosi Hannele Metsäranta.

Posken konsulttiryhmän vastaus:

Sijoituspaikan löytyminen on prosessi
Olemme sitä mieltä, että sosiaalityöntekijän ei kannata luovuttaa, vaikka lapsi vastustaisikin tiettyä sijaishuoltopaikkaa. Sehän on aika tavallinen tilanne. Toisaalta kaavailemasi sijaisperhekään ei ole enää käytettävissä. Olet arvioinut tytön perhelapseksi. Olet käyttänyt arvioinnissa tiettyjä kriteereitä. Mielestämme nyt olisi tärkeää jatkaa sopivan sijaishuoltopaikan hakemista ja samalla valmentaa lasta sijoitukseen.


Lapsen toiveet selville
Lapsen kanssa olisi nyt hyvä käydä suoraan keskustelua siitä, mitkä ovat hänen toiveensa ja näkemyksensä sijaishuoltopaikan suhteen ja mitkä ovat sosiaalityöntekijän perustelut nimenomaan perhesijoitukselle. Keskustelujen pohjalta voi syntyä yhteinen näkemys siitä, mitkä tekijät ovat tärkeitä nimenomaan tämän lapsen sijaishuoltopaikan valinnalle ja onko sijaisperhevaihtoehto edelleen paras ratkaisu. 12-vuotiaan sijoitus perheeseen voi olla vaikeaa, mutta toisaalta se voi olla sitä myös kodinomaisen perhekotiinkin. Jos lapsi vastustaa nimenomaan maalle muuttoa, hänen perustelujaan tulisi käydä läpi.


Lapsen tukeminen sijoitusprosessissa
Ydinasiana tilanteessa näkisimme kuitenkin sen, että lasta autetaan valmistautumaan tulevaan, ja että toisaalta tulevaa sijaishuoltopaikkaa valmennetaan nimenomaan tämän lapsen sijaishuoltopaikaksi. Joka tapauksessa sopeutuminen uuteen sijaishuoltopaikkaan vie aikansa.

Kysymykseen vastasi Kati Aikio-Mustonen. Vastauksen laatimiseen ovat osallistuneet myös Kaisi Peltoniemi ja Kari Valtanen.